Nauru sitouttaa eli tanssia ja laulutekstejä

Häpeämätöntä yleisön nuoleskelua oli Nicken ja Susan sauna-sambailu TV-tansseissa - ja se toimi loistavasti :) Nyt kun olen saanut nauraa tuolle parille, kannatan sitä todennäköisesti loppun asti. Vastustaja-Maria ei vaan ole herättänyt mitään tunteita - mikä taitaa tosiaan tarkoittaa sitä, että olen seurannut välikommentteja ja muuta häröilyä enemmäin kuin itse tanssia. Mutta tanssiakin siis hetkittäin, kunhan se naurattaa tai itkettää tai sävähdyttää edes jollain tavalla.

Naurulla on vaan ihan älytön voima, ja suurimmat tunteet on pelissä kun naurattaa ja itkettää vuorotellen. Noloa, että tuo yks muusikko puskee kaikkiin mun kirjotuksiin, mutta sen tekstit on hyvä esimerkki tästä. "Sanot ettei sul oo tapana, lähtee heti ekana iltana, mut huomaan aamulla, peset hampaasi omalla harjalla" (Jos nukun kiltisti sohvalla) yllätti mut ensikuulemalla nauramaan ääneen - vaikken itse olekaan harrastanut baarihyppelyä hammasharja käsilaukussa ;) Se spontaani naurahdus sitoutti minut noihin huumoria ja herkkyyttä yhdistäviin lauluihin niin tehokkaasti, että kuuntelen niitä vieläkin, puoltoista vuotta levyn ilmestymisen jälkeen, enemmän kuin muuta musiikkia yhteensä.

Aiemmin en oikeastaan kuunnellutkaan laulutekstejä kunnolla (en pärjäisi Biisikärpäsessä ;) mutta nyt osaan arvostaa ja vaatia kunnon tarinoita, jotain persoonallista ja yllättävää. Rupesin kuuntelemaan Lauri Tähkä&Elonkerjuuta, ja pakko myöntää, ettei miljoona kärpästä ole väärässä - bändi on triplaplatinansa ansainnut. Kirjastosta napatulla uusimmalla levyllä oli joku kohta joka höräytti nauramaan, mut ei vissiin ihan yhtä tehokkasti kuin tuo hammasharja, kun en nyt just muista mikä ;)

Vastaavasti takerrun perushömppätekstien kökköyksiin hanakammin kuin ennen. Joku "kesäyö on valoinen" pistää kiemurtelemaan myötähäpeästä - hieman väkisinkö tullut riimiteltyä? Tuo oli siis ... nyt tulee varmaan nolompaa paljastusta kuin koskaan ennen ... Jartsa Sillinpään uudelta levyltä, joka piti vanhasta tottumuksesta ostaa. Tai no, turha pyristellä - ei ole katu-uskottavuuden rippeitäkään mitä voisin menettää tunnustamalla, että arvostan artistia edelleen, vaikkei uusin levy heti vakuutakaan. Siltsu luo heittäytymisellään just noita parhaita hetkiä, joissa liikututaan kyynelten partaalle ja nauretaan heti perään, ja päinvastoin. Ja vaikka osa naurusta tulee ehkä tahattomastakin camp-huumorista niin ei se sen viihdytysarvoa vähennä ;). Tuo sauna-samba sopis muuten sen konserttien hupiosastolle kuin nenä päähän - tiedä vaikka olisikin jo lattarishow:ssa mukana :)