Lataamosta

Nörttiympäristössä olen saanut kuulla niin monta palopuhetta aiheesta kopiosuojausten kirous, että minun pitäisi todellakin tietää paremmin. Blondipuoli jyräsi kuitenkin nörtin ja erehdyin lataamaan yhden kappaleen eräästä nimeltä mainitsemattomaan TV-kanavaan liittyvästä nettikaupasta (parista edellisestä kirjoituksesta voi ehkä päätellä minkä kappaleen, mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa). Äkkiä laskeskellen taisi olla neljäs kappale kautta aikain, mitä digitaalimuodossa ostan, ja saa luvan olla viimeinen, ellei puhdasta mp3-tiedostoa ole tarjolla. Tai näin sanon nyt - saa nähdä kun tulee seuraava "pakottava" tarve...

Kolmesta edellisestäkin olisi jo pitänyt oppia, erityisesti kun niiden soittelu vaati kahden eri nettikaupan soitto-ohjelmien asentamista. Tämä uusin sentään pyörii ihan windows media playerissa, kunhan ensin asensi ilkeitä DRM-kikkareita (digital rights management - muille blondeille tiedoksi). Levylle en kuitenkaan kappalettani saanut. Tuskin se kyseisen nettikaupan vika on, ettei media player huomaa tallentavaa
asemaani, mutta vastaus tukipyyntöön oli aika legendaarinen. Käskettiin lukea ohjeet ja käyttää CD-R-levyä. Ohjeissa kuitenkin vain suositellaan R-levyä, eikä poltto onnistunut sille sen paremmin kuin RW:llekään.
"Vääränlainen" levy oli ilmeisesti ainoa, mihin osasivat tarttua. Tässä tilanteessa varmaan äiti Teresakin jo miettisi, että pitäisikö rahalla ostetun rikkinäisen tuotteen tilalle hommata ehjä ilmainen kyseenalaisin keinoin.

Senkin totesin tässä samalla, että levy-yhtiö kyllä ampuu itseään jalkaan enemmän kuin yhdellä tavalla, kun näitä suojauksella rikottuja tiedostojakin voi ladata vain kotimaasta. Äkkiseltään tulee mieleen, että jos asuisin ulkomailla, saattaisin hyvinkin innostua lataamaan suomirokkia suomalaisesta nettikaupasta, kun sitä tuskin paikallisista levylaareista löytyisi. Lisäksi veikkaisin, että aika moni britti ja ehkä jokunen hollantilainenkin haluaisi kuunnella tuota samaa biisiä, mutta ei voi mitenkään laillisesti sitä hankkia.
Jopa se on vielä selvittämättä, että miten saisin ostamani musiikin siirrettyä kotiin työkoneelta, mihin erehdyin sen hätäpäissäni lataamaan. Siihen siis alunperin pyrin tuolla levynpoltolla, mutta taisi olla liikaa vaadittu. Ehkä "ulkoinen soitin" eli USB-tikku vielä pelastaa, mutta taisin unohtaa sen työpaikalle. Täytynee kipaista hakemaan, vaikka muuten oli tarkoitus pitää itse itselleni määräämääni latausvapaata (huom. LATAUSvapaata, ettei tämä uskomattoman nerokas aasinsilta aiheeseen mene hukkaan). On ilmeisesti
tullut taisteltua ihan liikaa pienten teknisten yksityiskohtien kanssa, kun vessanpesukin tuntuu rentouttavalta vaihtelulta. Eikä se toisaalta ole ihme - tulos näkyy välittömästi, ja projektin aikataulutus on helppoa. Vartissa siivoaa helposti kaksi vessaa ja se on sitten siinä.Softaprojektissa - varsinkin ihan liian hardware-ongelma-painotteiseksi muuttuneessa projektissa - ei tunnu koskaan tietävän viekö joku homma minuutin vai kuukauden, tai ratkeaako joku ongelma yleensäkään ikinä. Onneksi työn etuihin kuuluu erittäin joustavat työajat, mikä mahdollistaa tällaisen hajoamisenestopäivän silloin tällöin...