Sirpaleita

Olen hieman huvittuneena analysoinut pienimuotoisen hurahdukseni kehityskulkua. Puhun siis tykästymisestä artistiin sen verran vahvasti, että hänen levynsä tulee tilattua ennakkoon ja lähikeikka merkattua hyvissä ajoin kalenteriin. Tämä uusin on sikäli poikkeava, ettei ole putkahtanut kykyjenetsintäkisasta. Lisäksi hän on nainen - virkistävää vaihtelua sekin. Fanituksen syntyvaiheissa on kuitenkin paljon tuttua ja yleispätevää:

1. Kiinnostuminen. Muutamaan hienoon tapaukseen olen tutustunut vahingossa, aiemman suosikin “kylkiäisenä” - lämppärinä tai saman festarin esiintyjänä. Tyypillisemmin kiinnostus on herännyt laulukisoja seuraamalla, mutta joskus, harvoin, riittää pelkkä kappale. Tässä tapauksessa persoonallinen, jopa hieman hassu teksti kolahti kertakuuntelulla.

2. Livekokemus. Kiinnostuksen herättyä tulee lähdettyä riittävän lähelle osuvalle keikalle. “Riittävän” määrittelee alkukiinnostuksen määrä, ja pari reitille osunutta keikkaa kasvatti tämän pikkuruisen radiohittikiinnostuksen alkavaksi fanitukseksi. Esiintymisen pitää tietysti vakuuttaa musiikillisesti, mutta viimeistään tässä vaiheessa myös artistin persoonan merkitys korostuu. Itseironinen huumori on arvossaan, ja innostuneesta yleisöstä syttyminen tekee vaikutuksen - mutta ehkä vielä enemmän se, että tämä artisti osasi innostua myös pienen ja vaisun yleisön edessä.

3. Levykokemus. Musiikissa itsessään pitää tietysti olla sitä jotain, vaikka sen objektiivinen arviointi mahdotonta onkin. Myönteiset ennakko-odotukset saattoivat vauhdittaa tähänkin levyyn tykästymistä, mutta lisäksi voisin poimia kasapäin ihastuttavia yksityiskohtia. Laulujen tarinat on selvästi kirjoitettu sydämellä, ellei peräti sydänverellä, ja silti ne huokuvat positiivisuutta, ja sekoittavat herkkyyteen räväkkää huumoria.

4. Kontakti. Yleisökontakti, fanikommunikointi, henkilökohtainen kontakti... Varmimmin artisti saa minut koukutettua laskeutumalla keikan jälkeen lavalta yleisön sekaan höpöttelemään. Korvaava tai täydentävä tapa voi olla persoonallinen nettikommunikointi - humoristinen, sopivasti omaa elämää raottava bloggaaminen tai Facebook-kommentointi faneille. Nettiaktiivisuus on isommilla hurahduksillani ollut hieman hakusessa, joten sitäkin innokkaammin seurailen tämän uuden elämänmakuisia päivityksiä.

5. Huolestuminen. Askeleet 1-4, vaihtelevassa järjestyksessä, ovat oletettavasti melko tyypillisiä muillekin faneille - vaikka mystisyyden verhoa ylläpitävä diivailu sopinee joillekin paremmin kuin minun arvostama arkinen lähestyttävyys. Mutta tämä viimeinen... Voi huokaus.

Pitääkö sen tosiaan minun kohdalla aina mennä niin, että fanitukseen kietoutuu huolestuminen artistista, hänen tulevaisuudesta ja keikkojen riittävyydestä? Kumpi on syy ja kumpi seuraus? Ihastunko outoihin artisteihin, joita suuri yleisö ei ymmärrä, vai jäänkö - kevyemmän alkuihastuksen jälkeen - niin pahasti koukkuun juuri siksi, että he ovat niin käsittämättömän aliarvostettuja?

Ennen edellistä Idolsia lupasin olla tykästymättä kehenkään, koska se ennakoisi kyseiselle kisaajalle kovin kivikkoista urastarttia. Se lupaus piti, ainakin osittain (Martti Saarisen levy taisi olla hitusen liian sopiva minun makuuni, kun tuotti sekin muutaman floppiuutisen).

Nyt tulin paiskanneeksi saman kirouksen “Kiitos kun muistit”-hitillä kiinnostukseni herättäneen Kristiina Wheelerin ylle. Miksi minun pitikin Elias-keikkamatkalla osua Kampin kauppakeskuskeikalle tykästymään Kristiinaan ja vasta nyt vuotta myöhemmin levylle asti ehtineisiin biiseihin? Ja minkä virheen Kristiina tekikään kun tuli kiittelemään pientä yleisöään pubikeikalla kotikaupungissani! Höpöttelyhetki vihoviimeistään varmisti, että rupesin odottamaan levyä ihan täpinöissäni. Ja nyt tuo törkeän hyvä levy ei tunnu millään saavan ansaitsemaansa radiosoittoa eikä listamenestystä - ja varmaan vain siksi, kun minä siitä niin kamalasti tykkään. Olen äärettömän pahoillani - Sirpaleista koottu, kovia kokenut, mutta upean vahva Kristiina ei olisi tätä ansainnut.

Edit: seuraavana päivänä huolehtija tunsi itsensä hölmöksi mutta hyvällä tavalla: Kristiinan "Olet tässä" onkin yllättäen Radio Suomen soitetuin kappale. Toivottavasti tämä näkyy pian myös levymyynnissä ja varsinkin keikkalistalla!