Syyskuu alkoi pitkällä keikkaviikonlopulla, jolle päätyminen ei taas ollut ollenkaan oma vikani. Tyttärellä oli asiaa Helsinkiin perjantai-illaksi, ja mies piti saada sunnuntaiaamun lennolle, joten pitkällä viikonloppuretkellä hoitui molempien kyyditys sekä Rymy (BNC-keikka numero 44). Lauantaille osui Tough Viking -tapahtuma Kaisaniemen puistossa, missä Pete Parkkonen veti vallan mainion energisen puolituntisen, mutta merkittävästi enemmän yleisöä houkutellut Apulanta sai minut pakittamaan lavan luota. Kahden festarityyppisen keikan perusteella voin todeta, että nautin bändin biisejä mieluummin muiden esittäminä.
 |
| Pete Parkkonen & basistinsa Ilari Hämäläinen @ Tough Viking, Kaisaniemi 5.9.2014 |
Sunnuntai aiheutti valinnantuskaa. Elias esiintyi Lastenklinikoiden Kummien edustajana Espoossa, ja Ilpo Lahdessa. Eliasta olin äskettäin kuullut, ja koti veti puoleensa pitkän viikonlopun jälkeen, joten matkalle osuva Lahti voitti. Pysähdyksen puitteet olivat nostalgiset - olin vastaavassa ulkotapahtumassa viisi vuotta aiemmin kuullut Koopia, ja tavannut tärkeiksi tulleita ystäviä. Nytkin tapasin yhtä, ja vietin mukavan syysaurinkoisen iltapäivän - vaikka itse keikka jäi kokematta. Äänetön laulaja oli kammennyt sairasvuoteeltaan pahoittelemaan, että lavalle nousi vain taustabändi Ti€napojat. En ehtinyt pettyä, kun mieleni tulvahti täyteen empatiaa ja tyypin työmoraalin ihailua. Keikkaseikkailut ovat opettaneet nauttimaan siitä, mitä on kokemassa, silloinkin, kun se ei vastaa ennakko-odotuksia. Tuntuu tavallaan artistia alentavalta todeta näin, mutta siinä hetkessä riitti, että Ilpo oli paikalla, kertoilemassa kuulumisia sen verran kun käheä työväline antoi myöten.
 |
| Ilpo Kaikkonen @ Tukkutori, Lahti 6.9.2014 |
Seuraavan viikon torstaina kotikeikkailin O'Jessin tahtiin, ensin iltapäiväoluella aurinkoisella terassilla, ja illemmalla ankean vähäväkisessä baarissa - samassa, jonka edellissyksyisillä synttäreillä bändi oli riehaannuttanut täyden tuvan. Perjantaina suuntasin Porvooseen, missä Elias vuorostaan soitteli tutussa Old Townissa, ja jatkoin aamulla kohti Helsinkiä.
Rymy-keikkoja oli alkusyksyyn buukattu melkoinen suma - viisi kuuteen viikkoon - ja alkuperäinen, hillityn järkevä ajatukseni oli käydä niistä yksi tai kaksi, ei suinkaan neljää. Mutta ensimmäisellä "ylimääräisellä" Rymy-reissulla matkaansaatetun mieheni paluulento laskeutui keskellä seuraavaa Rymy-yötä (BNC 45), ja (tyhjä) hotellihuoneeni odotti häntä Helsingissä. Pari viikkoa myöhemmin tein oman Rymy-retken hostelliyöpymisineen, ihan vain koska halusin, mutta vielä ei olla siellä asti.
Väliviikonlopun kohdalla koko kesän kalenterissa odotellut Ilpo-keikka oli pitänyt unohtaa ihan muusta kuin keikkasyystä, mutta loppujen lopuksi muu meno jäi minulta väliin, ja keikkakin siirtyi viime hetkellä päivällä. Periaatteessa sain siis tuplavarmistetun mahdollisuuden käväistä Castle Inn:issä, mutta Markus basisteineen blokkasi reitin: yritäpä ajaa Lappeenrannasta Savonlinnaan kun "omat" soittavat Imatralla (BNC 46). Bar Q:n alkuiltasetti jäi hiljaiseksi, mutta saman ketjun Kouvola-versiossa oli seuraavana iltana kunnon bileet (BNC 47).
 |
| Brand New Classics @ Shamrock, Vantaa 11.10.2014 |
Jo mainitun seuraavan Rymy-reissun (BNC 48) yhteyteen ujutin Arja Korisevan juhlakonsertin. Kaksikymmentäviisivuotisen fanituksen jälkeen lumouduin surullisen vähän Savoy-teatterin takaparvella, ja kun olin taivastellut tangokuningattaren lukuisia iltapuvunvaihtoja, Rymy-solistin "aina sama paita"-tyyli näytti täydelliseltä.
Lokakuun alussa piti olla tuplabuukkaus, jota olin itsestäänselvästi ratkaisemassa lähempänä esiintyvän pikkuveljen hyväksi. Eliaksen Savonlinna-keikka kuitenkin peruuntui, enkä sittenkään lähtenyt Markuksen duokeikalle Hämeenlinnaan. Joskus harvoin järki ja koti voittavat.
Seuraava lauantai tarjosi molempia veljeksiä, kun Elias soitti tunnelmallisen trubaduurikeikan uudenkarheassa Thirsty Scholar -baarissa Helsingissä, ja BNC (49) pitkän illan Shamrockissa, Vantaalla. Eliaksen kolmella kielenkatkeamisella viivästetyn encoren jälkeen ehdimme vasta bändin viimeiseen settiin. Varsinkin alkuillan iskelmällisemmän "humppasetin" missaaminen harmitti sen verran, että jo paluuiltana tuli ostettua tarjousjunaliput parin viikon päähän. Shamrock-uusintaa pohjustin nauttimalla kanta-asiakkaiden Oktoberfest-tarjoiluja (varsinainen vakionaama olinkin, kun jo kolmannella visiitilläni - ensimmäisen motivoi Ilpon
bändikeikka pari vuotta sitten).
 |
| Suvi Teräsniska @ Monrepos, Lappeenranta 24.10.2014 |
Vantaa-visiittien välissä vietin vilkkaan viikonlopun kotikulmilla: O'Jess-keikkailua kolmessa eri kohteessa, ja Sillanpään salinkonsertti perään. "Rakkaudella merkitty mies" oli vaikuttava kokemus - näköjään vanha iskelmäidolikin pysyy voimissaan, kun julkaisee uutta upeaa musiikkia edes silloin tällöin (Korisevalta en enää oikein jaksa sellaista odottaa). Toisen Shamrock-illan aattona ehdin vielä käydä ihastelemassa Suvi Teräsniskan suloista vauvapömppöä, ja yhä valloittavampaa esiintymistä kotikaupungin tanssiravintolassa.
Syksyn toistuva tuskailunaihe tuntuu olevan Ilpo-Elias-tuplabuukkaukset (Rymy kolmantena vaihtoehtona oli helppo hylätä - en kaipaa BNC-annosta sentään ihan joka viikko). Uskoin jo valinneeni Halloween-perjantaiksi Ilpon keikan Lahdessa, mutta päädyin Porvooseen. Optimointilogiikassa esiintyi myöhempi vastaavanlainen tuplabuukkaus, ja optio kuulla vielä kauemmin kaivattua duoa - trubis-Ilpoa oli luvassa pian muutenkin. Olisin varmasti viihtynyt Lahdessakin, mutta illan teemaa Joker-naamallaam kunnioittanut Elias minun "piti" kokea.
 |
| Elias Hämäläinen @ Old Town. Porvoo 31.10.2014 |
Seuraavan viikonlopun vedin henkeä ennen kahden kierroksen Grace-risteilyä (Elias ja BNC 51), jonka musiikillista puolta tuli jo
puitua ehkä liikaakin. Yllättävän hyvin viihdyimme ystävän kanssa "siivouskomerohytissä", ja reissu oli antoisa, vaikka toki raskas. Kotona odotti Haloo Helsinki Imatran konserttisalissa, missä istuimme tyttäreni kanssa eturivissä, tuttuun "jalat lavalla" -tyyliin. Ehkä joku superfani olisi ennemmin ansainnut ne paikat, mutta miten sitä sanotaankaan - vain nopeat elävät, ja ostavat parhaat konserttiliput. Ja mahtavaahan showta oli seurata niin lähietäisyydeltä - häkeltyä, kun Elli laulaa "on helvetin vaikea katsoa silmiin" katsoen suoraan silmiin noin puolen metrin päästä, liikuttua hänen liikutuksestaan, ihastella komeiden soittajanuorukaisten taitoa ja energiaa, ja ennen kaikkea vaikuttua bändin tajuttoman huikeista kappaleista. Kuvauskielto harmitti, mutta teki varmaan vaihteeksi hyvää keskittyä keikkaan, eikä kameran kanssa häsläämiseen.
Onneksi torstain konsertista kotiuduttiin ennen nukkuma-aikaa, sillä perjantaina oli taas vuorossa pidemmän kaavan turnee. Alkuillasta pikkujouluiltiin Lahdessa hienolla buffet-illallisella, ja Ilpon trubaduurisetillä, joka toi taas ihan omanlaisen, rauhallisen hyvänolontunteen. Edellisenä iltana erityisesti Juha Tapion kappaleella Tartu mikkiin -ohjelmassa ihastuttanut nuori, nöyrä artisti on kuin "Raikas tuuli" rakkaassa muusikkolaumassani.
Viime vuonna kiiruhdimme vastaavista pikkujouluista Rymyyn, ja tällä kertaa jatkoimme saman bändin perässä Kouvolaan (BNC 52) - Lahti oli siis vain pieni lisämutka alkuiltaan, eikä kokonaismatkakaan kovin paha. Riski Lahti-matkailun lisääntymiseen on ilmeinen, kun
Kaunis Veera -laivaravintolan trubaduuripikkujouluja riittää joulukuun puoliväliin asti, ja parina iltana olisi tarjolla jatkokeikkakin perään. Tarinan seuraava osa kertonee miten riskit - tai ihanat mahdollisuudet - ovat realisoituneet.
Kommentit
Lähetä kommentti