- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Nyt tämä kirjoittelu karkaa käsistä, mutta onpa edes eri aiheesta välillä. Piti tänään juhlistaa viimeistä vapaapäivää, ja samalla sitäkin, että on vielä työ mihin palata - loppusyksystä se ei näyttänyt kovin todennäköiseltä. Tavanomaisen keskiviikkoaamujumppani jälkeen suuntasin (Lappeenrannan) keskustaan ja marssin suoraan uudehkoon My Bakery Café -kahvilaan (kyllä, tämä on tuotesijoittelua, mutta täysin omaehtoista). Olin käynyt siellä pari kertaa annoskateilemassa, mutta kolmatta kertaa en erehtynyt, vaan tilasin määrätietoisesti paikan erikoisuuden eli brunssin.
Oheinen instagram-otos ei tee annokselle oikeutta, mutta siinä on siis kanaa (tai lohta tai lihapullia), paistettua perunaa, tsatsikia, salaattia ja hedelmiä - ei sinänsä mitään ihmeellistä, mutta kaikki hyvin valmistettua, raikasta, tuoretta, houkuttelevasti aseteltuna, ja annoksen hinta hitusen alle kympin. Vastaavasta kanasta ja perunasta, mutta tunkkaiseen kastikkeeseen upotettuna, saisi varmaan jossain ketjuravintolassa maksaa melkein toisen mokoman lisää.
On ehkä tullut esille, että olen aika säästäväinen... no, pihi. Kympin lounas ihan vaan kaupunkiasioiden yhteydessä kuulostaa vieläkin hieman pröystäilevältä. Mutta olen vihdoin oppimassa omanlaista eettistä kuluttamista, enkä pelkästään siinä mielessä, että tilaan mielelläni baarikeikoilla toisenkin oluen (jos en autoile, enkä ole saanut maksaa keikasta pääsylipun muodossa). Todellakin kannattaa tukea tuttua paikallista kahvilayrittäjää ja maksaa huippulounaasta pari euroa enemmän kuin vaikka kebabista, vaikka toki tuen mielelläni myös hyvää lähi-kebab-pizzeriaa.
Brunssini aiheutti annoskateutta parissa lohikeitonsyöjässä, joiden kanssa heräsi kivasti keskustelua, kun täydessä kahvilassa samaan pöytään asettuivat (yritin toki jurosuomalaiseen tapaan keskittyä kahvilan hyllystä löytyneeseen Kotivinkkiin, mutta ventovieraiden kanssa jutustelusta jäikin vähintään yhtä hyvä mieli kuin Roope Lipastin kolumnista). Minä taas kahdehdin heiltä tuoreita sämpylöitä ja lepuskoita, ja keittokin on kuulemma hyvää, eli ehkä kohtaamme toiste päinvastaisilla ruokavalinnoilla.
Hyvän kahvilalounaskokemuksen innoittamana haluan tuotesijoitella urakalla, eli kehua muutaman paikallisen puljun, jolle tämäkin sulovileeni mielellään syytäisi sopivasti liikevaihtoa:
Kesämäen leipomon edullinen keittolounas voittaa siinä mielessä tämän kahvilan version, että sen kylkeen saa salaattiakin, sekä jälkkärikahvit munkki- tai pullapalan kera (ainakin Kourulassa - keskustan versio on vielä testaamatta).
Selam on se hyvä lähi-kebab ja -pizza Skinnarilassa.
Kampaamo Lento on vastannut kuontalostani jo monta vuotta. Se on lähellä kotia ja edullinen, mikä riittää minulle. Kampaajat ovat varmaan myös ammattitaitoisia, mutta minun tyylitajulla sitä on vaikea arvioida.
Sport2Us tarjoaa suurella sydämellä suunniteltuja liikuntapalveluja. Itse olen niin koukuttunut pumppiin sun muihin tiettyjen ohjaajien tunteihin Huhtarissa, etten voi kuvitellakaan vaihtavani, mutta jos liikuntaharrastusta vasta aloittelisin, niin tuolla.
Antikvariaatti Suma on vastaanottanut minulta vuosien varrella varmaan rekkalastin luettavaa, ja vajaa puolet siitä määrästä olen kantanut uudistettuna kotiin. Lehtien, kirjojen ja levyjen vaihtosuhde on "tuo kaksi, vie yksi", eikä haittaa, että minulla on - kiitos erinäisten omien, äidin ja anopin lehtitilausten - vaihtotilillä enemmän rahaa kuin luultavasti saan ikinä käytettyä. Joku voisi kantaa sinne vaikkapa tuoreempia Kotivinkkejä minulle ostettavaksi, mutta jos tilille lopulta jotain jää, onpahan ainakin kierrätetty koko rahan edestä. Kiitokseksi hyvästä vaihtopalvelusta ostaisin mielelläni myös rahalla - harmi vaan, kun kirjoille ja levyille on nykyään niin vähän tarvetta.
Levykauppa Äx on toki ketjuliike, mutta sen paikalliskonttoria on silti syytä kannattaa, silloin harvoin kun enää fyysisiä levykäisiä ostelee. Olen miettinyt saako paikallinen kauppias edes hitusen suuremman siivun tuotosta, jos ostan levyn suoraan hyllystä, vai onko ok tilata se ennakkoon. Ehkä pitää kysäistä siltä vähemmän tunnetulta veli-Hynyseltä, kun käyn juuri tilaamani Auroran noutamassa. Pääsinpäs takaisin blogin perusaihepiiriin, mutta onhan levyjen ostaminen, sekä spotify- ja live-kuuntelusta maksaminen juuri sitä, mikä on minua hyviä asioita kannattavaksi kuluttajaksi kasvattanut.
Oheinen instagram-otos ei tee annokselle oikeutta, mutta siinä on siis kanaa (tai lohta tai lihapullia), paistettua perunaa, tsatsikia, salaattia ja hedelmiä - ei sinänsä mitään ihmeellistä, mutta kaikki hyvin valmistettua, raikasta, tuoretta, houkuttelevasti aseteltuna, ja annoksen hinta hitusen alle kympin. Vastaavasta kanasta ja perunasta, mutta tunkkaiseen kastikkeeseen upotettuna, saisi varmaan jossain ketjuravintolassa maksaa melkein toisen mokoman lisää.
On ehkä tullut esille, että olen aika säästäväinen... no, pihi. Kympin lounas ihan vaan kaupunkiasioiden yhteydessä kuulostaa vieläkin hieman pröystäilevältä. Mutta olen vihdoin oppimassa omanlaista eettistä kuluttamista, enkä pelkästään siinä mielessä, että tilaan mielelläni baarikeikoilla toisenkin oluen (jos en autoile, enkä ole saanut maksaa keikasta pääsylipun muodossa). Todellakin kannattaa tukea tuttua paikallista kahvilayrittäjää ja maksaa huippulounaasta pari euroa enemmän kuin vaikka kebabista, vaikka toki tuen mielelläni myös hyvää lähi-kebab-pizzeriaa.
Brunssini aiheutti annoskateutta parissa lohikeitonsyöjässä, joiden kanssa heräsi kivasti keskustelua, kun täydessä kahvilassa samaan pöytään asettuivat (yritin toki jurosuomalaiseen tapaan keskittyä kahvilan hyllystä löytyneeseen Kotivinkkiin, mutta ventovieraiden kanssa jutustelusta jäikin vähintään yhtä hyvä mieli kuin Roope Lipastin kolumnista). Minä taas kahdehdin heiltä tuoreita sämpylöitä ja lepuskoita, ja keittokin on kuulemma hyvää, eli ehkä kohtaamme toiste päinvastaisilla ruokavalinnoilla.
Hyvän kahvilalounaskokemuksen innoittamana haluan tuotesijoitella urakalla, eli kehua muutaman paikallisen puljun, jolle tämäkin sulovileeni mielellään syytäisi sopivasti liikevaihtoa:
Kesämäen leipomon edullinen keittolounas voittaa siinä mielessä tämän kahvilan version, että sen kylkeen saa salaattiakin, sekä jälkkärikahvit munkki- tai pullapalan kera (ainakin Kourulassa - keskustan versio on vielä testaamatta).
Selam on se hyvä lähi-kebab ja -pizza Skinnarilassa.
Sport2Us tarjoaa suurella sydämellä suunniteltuja liikuntapalveluja. Itse olen niin koukuttunut pumppiin sun muihin tiettyjen ohjaajien tunteihin Huhtarissa, etten voi kuvitellakaan vaihtavani, mutta jos liikuntaharrastusta vasta aloittelisin, niin tuolla.
Antikvariaatti Suma on vastaanottanut minulta vuosien varrella varmaan rekkalastin luettavaa, ja vajaa puolet siitä määrästä olen kantanut uudistettuna kotiin. Lehtien, kirjojen ja levyjen vaihtosuhde on "tuo kaksi, vie yksi", eikä haittaa, että minulla on - kiitos erinäisten omien, äidin ja anopin lehtitilausten - vaihtotilillä enemmän rahaa kuin luultavasti saan ikinä käytettyä. Joku voisi kantaa sinne vaikkapa tuoreempia Kotivinkkejä minulle ostettavaksi, mutta jos tilille lopulta jotain jää, onpahan ainakin kierrätetty koko rahan edestä. Kiitokseksi hyvästä vaihtopalvelusta ostaisin mielelläni myös rahalla - harmi vaan, kun kirjoille ja levyille on nykyään niin vähän tarvetta.
Levykauppa Äx on toki ketjuliike, mutta sen paikalliskonttoria on silti syytä kannattaa, silloin harvoin kun enää fyysisiä levykäisiä ostelee. Olen miettinyt saako paikallinen kauppias edes hitusen suuremman siivun tuotosta, jos ostan levyn suoraan hyllystä, vai onko ok tilata se ennakkoon. Ehkä pitää kysäistä siltä vähemmän tunnetulta veli-Hynyseltä, kun käyn juuri tilaamani Auroran noutamassa. Pääsinpäs takaisin blogin perusaihepiiriin, mutta onhan levyjen ostaminen, sekä spotify- ja live-kuuntelusta maksaminen juuri sitä, mikä on minua hyviä asioita kannattavaksi kuluttajaksi kasvattanut.
Kommentit
Lähetä kommentti