- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Juhannusviikon Lappeenrannan keikan jälkeen kysäisin Ilpolta mihin seuraavaksi kannattaisi tulla - oliko erityisempää tiedossa kuin yhden ohjelmatoimiston pari merkintää keikkalistalla? "Apteekin hyllyltä" tarjottiin Turun ja Tampereen bändikeikat viikon välein. Ensin tyrmäsin molemmat, mutta yhtenä yönä eksyin selaamaan majoitusta kumpaankin.
Vaikka Ilpo itse oli minulle keikkaa mainostanut, olin yrittänyt perustella itselleni, ettei minun tarvitse suoritua yökerhoon näin kesäaikaan. "Pari muuta keikkaa ovat varmasti hienompia, ulkosalla kauniina kesäiltoina". Setti oli tuskin edennyt introsta ensimmäiseen säkeeseen, kun jo riemuitsin, että kannatti tulla. Vaikkei trubaduuri- ja duokeikoilta "puutu" mitään, bändikeikat ovat "enemmän", kun muhkempi soitto tarttuu jalankin alle. Puitteet olivat komeat, ja pop-artisti Auroraan verrattuna enemmän tanssimusiikkiin kallellaan oleva bändi tarjosi yllättäen kaksi settiä!
Turku oli Ruisrockin täyttämä, mutta Tampereelta löytyi edukas yösija, ja tarkemmin laskettuna perjantai-ilta Tampereella ja sunnuntai Kotkassa mahtuisivat samaan viikonloppuun. Jos keikka olisi ollut aiemmin tiedossa - tai jos olisin heti myöntänyt itselleni, että lähden kuitenkin - sen ympärille olisi voinut suunnitella perhelomamatkan, mutta minkäs teet, kun junaliput oli hetkessä ostettu, nukkuvalta mieheltä kyselemättä.
Soolomatkailussa on erityinen viehätyksensä, vaikkei vapautta käyttäisi sen villimpään kuin verenluovutukseen, johon juuri junasta ehdin. Pitkään kateissa ollut shoppailufiiliskin löytyi niin, että ehdin kuulla kaavailemastani afterwork-keikasta vain viimeisen vartin. Juri Lindeman ei nimenä sanonut minulle mitään, mutta ihan periaatteesta istahdin iltapäiväoluelle live-musiikkia tarjoavaan paikkaan. Iltasella tein vielä nostalgiakävelyn Zero Ninen IX-keikan Klubille. Sisälle asti, goottitapahtumaan, en kukkamekossani uskaltautunut.
Itse kohteessa, Iskelmä-baarin puolella vietetyn karaokehetken jälkeen, lempikitaristini Pasi asteli samalle lavalle, jolla oli soitellut Auroran kanssa syksyllä. Olin varautunut "varamiesbändiin", mutta tärkein oli mukana. Tarkistin jälkikäteen valokuvista, että molempia Tähti-keikkoja tahditti sama rumpali, ja basistikin oli tuttu useammalta keikalta. Saman kokoonpanon kohtaisin uudelleen alle kaksi vuorokautta myöhemmin, mutta viivytään vielä hetki Tähdessä.
Ilpo Kaikkonen band @ Nightclub Tähti Tampere 14.7.2017 |
Vaikka Ilpo itse oli minulle keikkaa mainostanut, olin yrittänyt perustella itselleni, ettei minun tarvitse suoritua yökerhoon näin kesäaikaan. "Pari muuta keikkaa ovat varmasti hienompia, ulkosalla kauniina kesäiltoina". Setti oli tuskin edennyt introsta ensimmäiseen säkeeseen, kun jo riemuitsin, että kannatti tulla. Vaikkei trubaduuri- ja duokeikoilta "puutu" mitään, bändikeikat ovat "enemmän", kun muhkempi soitto tarttuu jalankin alle. Puitteet olivat komeat, ja pop-artisti Auroraan verrattuna enemmän tanssimusiikkiin kallellaan oleva bändi tarjosi yllättäen kaksi settiä!
Keikan jälkeen jutustelin soittovarusteitaan kasailleen Pasin kanssa hetkisen tulevasta, ja poistuin kaupungille. En millään malttanut suunnata suoraan hotelliin, vaan nautin kotiutuvien juhlijoiden hälinästä kesäyössä. Sellaisissa hetkissä, keikanjälkeisessä mielentilassa, on jotain maagista. Kävelykierrokselta palatessani sattui vielä Ilpo pakkailemaan autoaan Tähden edessä, ja hätäinen kiitoshalaus saatteli minut onnellisena yöpuulle.
Kotiuduin lauantai-iltapäivänä ja sunnuntaiaamuna olimme jo kummipoikani konfirmaatiokirkossa Kotkan suunnalla. Suvun edelliset rippijuhlat kesäkuussa antoivat osviittaa aikataulusta, ja jatkosuunnitelma sopi siihen saumattomasti. Juhlista hyppäsimme autoon, pudotimme Helsingissä asuvan tyttären metrolinjan päähän, ja jatkoimme mieheni kanssa Hyvinkäälle. Asetuimme nostalgisen Hopealyhdyn hotelliin reilu tunti ennen kello kuuden Baanajameja saman rakennuksen Baana pubin terassilla.
Pasi Jääskeläinen @ Baana Pub Hyvinkää 16.7.2017 |
Pasi isännöi sunnuntaijameja jo neljättä vuotta, Ilpo on vieraillut niissä joka kesä, ja nyt vasta suoriuduin itse mukaan. Ehkä en ollut ymmärtänyt konseptin hienoutta, ja rippijuhlat puolimatkassa olivat aidosti tarpeellinen motivaattori.
Mielsin matkanneeni Ilpo-keikalle, enkä odottanut liikoja housebandin setistä. "Jamit" herättivät mielikuvan improvisoidusta instrumentaalimusiikista, josta tuskin innostuisin. Olin ihanan väärässä. Tähti-keikan taustamuusikot soittivat tuttuja cover-biisejä, yleisön toiveita toteuttaen, myös treenatun ohjelmiston ulkopuolelta. Pasin ohje Samille hymyilytti: "E-mollia ja D:tä vaan niin pirusti". Samihan soitti - ja Pasi lisäksi lauloi.
Vaikka Pasi on ilahduttanut minua lukuisilla keikoilla kohta viisi vuotta, hänen soololauluaan kuulin ensimmäistä kertaa - ja sehän toimi! Esiintyminen ei ollut täydellistä, kun hän lunttasi yllättävämpien toivebiisien tekstejä iPadilta, mutta viihdyttävän rentoa. Välillä hän improvisoi omiakin lyriikkapätkiä sekaan. Nauroin reaktiolleni: "apua, mitähän tästäkin seuraa?!".
Sooloilemaan ponkaisevat taustamuusikot ovat minulle perinteisen vaarallisia. Peten basistia olen sentään kuunnellut pääosin kotikulmilla, mutta Eliaksen kitaristi veti kymmenille keikkamatkoille, eikä loppua näy. Pasin tulkitsemaa Naispaholaista lainatakseni: olenko taas antanut uudelle muusikolle pikkusormeni? Onneksi nimenomaan Ilpo on opettanut minut vaatimaan myös omaa musiikkia. Koko kättä minulta ei enää viedä vain komealla äänellä... kai?
Baanajamit feat. Ilpo Kaikkonen @ Baana Pub Hyvinkää 16.7.2017 |
Välispiikissään Pasi huolehti, että uskaltaako hän toteuttaa Paha vaanii -toivetta, kun minä - ihan nimeltä mainittuna - olen kuullut sen Ilpon laulamana "miljoona kertaa". Siinäpä se: oli spesiaalimpaa kuulla se Pasilta ensimmäistä kertaa. Suurin osa kappaleista oli muilta suosikkilaulajilta tuttuja, ja vain Mustang Sally kalpeni hieman Koopin ja Markuksen versioiden rinnalla. Ehkä englanti ei ollut yhtä syntyperäistä, vaikka muuten meni täydestä. Kotimaisesta innostun joka tapauksessa enemmän. Gravity oli hieno, Mandoliinimies ihana.
Melkein huolestuin miten Ilpon setti jaksaisi tehdä vaikutuksen heti perään ilman yllätysmomenttia ja uutuudenviehätystä. Jaksoi se. Juuri Ilpon biisit kun ovat minulle niitä rakkaimpia, aina vaan. Toki kesän lämpimin iltakin auttoi. Ilpo ja bändi veivasivat iloisesti, ja täpötäysi terassillinen yleisöä eli mukana. Toistan itseäni, mutta nämä ovat elämän onnellisimpia hetkiä, enkä voi niistä ikinä Ilpoa tarpeeksi kiittää. Katsotaan mitä uuden tason saavuttanut Pasin ihailu teettää ensi sunnuntaina, kun liikun samoilla suunnilla, ja Baanajameissa vierailee - Pasin mukaan - Suomen kovin naislaulaja, Heini Ikonen.
Houseband asettuu yhteiskuvaan tähtivieraansa kanssa: Pasi Jääskeläinen, Ilpo, Eliel Viitala ja Sami Kujala |
Lisää kuvia Baanajameista fotoblogissani.
- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Kommentit
Lähetä kommentti