Kulkijan laulu

Malttamattomana raportoisin tietyn merkkitapauksen keikkarintamalla, mutta tapani mukaan käsittelen ensin aiemmat - jotka olisivat olleet merkkitapauksia melkein mihin tahansa muuhun verrattuna. Ei suurimmilla suosikeillani ole juuri ollut omia salikonsertteja, joten epäröimättä nappasin eturiviliput Sellosaliin, jossa Aurora esiintyisi vuodentakaisen Vuotalon trio-kokoonpanolla.

Aurora @ Sellosali Espoo 7.11.2018

Aurora kolahti aikanaan ennätysnopeasti - eteninhän ensihavainnosta levyjulkkareille muutamassa viikossa. Debyyttialbumillaan Aurora oli soittolistojeni ykkönen vuonna 2015 ja muutama helmi saatiin sen jälkeen, mutta tuoreempi tuotanto on soinut vähemmän sekä valtakunnallisesti että omissa soittimissani. Tyyli tuntuu hivuttautuvan koko ajan vieraampaan suuntaan. Konsertin alla julkaistu BamBam miellyttää osittain, mutta on osittain liikaa "feat. Raappanaa".

Valtaisa alkuinnostukseni tasaantui myös muuttuneen keikka-asetelman myötä. Bändi vaihtui pitkäksi aikaa DJ-taustaan, mikä oli minulle kova paikka, kun kyse oli tietystä bändistä, erityisesti kitaristi Pasi Jääskeläisestä, jonka ansiosta koko artistin löysin. Sellosalissa kuultiin kuitenkin taas oikeaa elävää musiikkia, Pasin pysyvästi korvannut Ville Suorsa kitarassa ja viimeksi Arttu Wiskarin taustalta moikannut Olli Hartonen koskettimissa. Varsinkin Ollin flyygelisäestys teki niistä urbaaneimmistakin uutuuksista lumoavan kauniita.

Saapuessani surin suhteellisen vähäistä yleisöä - kultalevyartistinkin vetovoima hiipuu, jos ei pukkaa uutta hittiä - mutta konsertin aikana tyhjät takarivit unohtuivat. Keskittyneen yleisön laatu korvasi määrää, ja vaikka tunnin konsertti oli hetkessä ohi, oli päivänselvää, että minun kannatti kokea se. Konserttiretki Helsinki-yöpymisineen oli sopivaan saumaan osunut miniloma, mutta muutenkin olen oppinut lähtemään ilman pähkäilyä ja perustelua - ihan vaan koska tahdon ja voin. Ei liene ensimmäinen kerta kun lainaan Kulkijan laulua:"Virta vie enkä vastaan väännä". Sen esittäjän pidän ilolla "omieni" joukossa, vaikka hitusen sivussa pahimmasta keikkahulluudestani.

Saara Aalto @ Kulttuuritalo Virta Imatra 9.11.2018

Kotiuduin torstaina ja perjantaina ajelin Imatralle kuuntelemaan Saara Aaltoa. En raaskinut jättää tilaisuutta väliin, kun X factor- ja Euroviisutähtemme esiintyi niin lähellä. Koska olin ollut heti kärkkymässä lippua, istuin Kultturitalo Virran eturivissä, joka on "paras kaikista". Jos ei jalat lavalla uppoutuisi tunnelmaan niin ei sitten missään!

Konsertti oli tavallaan positiivinen yllätys. Olin pelännyt liiallisen teatraalisuuden tökkivän, mutta Saaran herttainen läsnäolo pehmensi showta sopivasti. Pieni pettymys oli se, että tuttu kasvo puuttui bändistä - Hyvinkään "muusikkomafiaa" edustava Juha Räsänen oli ehkä jo valmistautumassa suoraan Putous-lähetykseen äsken mainitun Pasin kanssa. Jos olisi ollut pakko valita jompi kumpi, olisin taipunut Auroraan ja Sellosaliin, missä pieni oli kaunista, mutta nautin myös Saaran Wild wild wonderland -albumin mukaan nimetystä spektaakkelista tanssijoineen ja lukuisine näyttävine asuineen.

Suomi-pops, tops & flops (Juha Ketola, Juhan Goodman,
Tuomas Turunen) @ Pikku-Pete Lappeenranta 10.11.2018

Lauantaina vuorossa oli vanha tuttu Suomi-pops, tops & flops paikallisessa Pikku-Pete-pubissa. Erityiseksi illan teki se, että aito alkuperäinen O'Jess-kitaristi Juha Ketola soitti parin vuoden tauon jälkeen Tuomas Turusen rinnalla. Illassa parasta olikin kapsahtaa suoraan Juhan kaulaan ja kuulla hänen kuulumisiaan - ja ihanan huonoa huumoriaan - ihan kuin "ennen vanhaan".

Tuomas kertoi Juhan paluusta kesän trubaduurikeikallaan, mutta ilo ehti kääntyä haikeudeksi, kun luin bändin nettisivuilta ilmoituksen tulevasta tauosta. Mikä siinä onkin, että pitää aina ajatella pahimman kautta - että nytkö nämä "aikojen alusta" mukanani kulkeneet, keikkahulluuteni käynnistämiseen osallistuneet muusikot ovat väsyneet bilebänditouhuun? Siirtyvätkö "aikuisempina" kokonaan päivätöihin?

Selvisi, että tauon syy onkin musiikintäyteinen: Juha ja Tuomas on kiinnitetty tangokuningatar Saana Sassalin taustabändiin, Tuomas vieläpä "Jan Kristian" -taiteilijanimellä, mikä herättää toivon oman tuotannon esittämisestä "siinä sivussa". Tanssikeikoillahan bändit veivaavat tyypillisesti pari settiä ennen tähtiartistin lavalletuloa. Yökerhoihin kyllästyneelle ajatus siitä, että saatan seuraavaksi kokea bändin vaikkapa tanssilavalla merkittävästi uudistuneen ohjelmiston kera, onkin vallan hymyilyttävä.

O'Jess-muusikoiden yhteys tangokuningattareen selviää myös keikkahistoriastani. Hänen veljensä, tenavatähtenäkin tunnettu Matias Sassali, tuurasi bändin rumpalia ainakin Forssassa kesällä 2008, kun pääsolistin paikalla oli aikuisiän idoleistani ensimmäinen, Pete Seppälä. Ja siitä päästäänkin melkein asiaan, eli raporttiin, joka on kovasti tuloillaan - mutta ansaitsee ihan oman jaksonsa.