Sydämeni laulut

Markus Hämäläinen @ Viking Grace 23-24.5.2019

Edellisen tarinani Kouvola-keikan jälkitunnelmissa löimme lukkoon seuraavan BNC-kohtaamisen (93). Huomasin tehneeni vastaavan Turku-Tukholma-risteilyn viimeksi peräti neljä vuotta sitten. Alkuvuosien hurmoksen jälkeen pitkä matka satamaan oli tuntunut liialliselta satsaukselta kuulemaan "samaa vanhaa", mutta nyt oli sopivasti pari lomapäivääkin käyttämättä. Muistin kerran hermoilleeni laivaan ehtimistä myöhästyvässä junassa, joten otin nyt aikaisemman ja pyörin pari tuntia Turussa. Pienestä ovat tunnelmat monesti kiinni, ja mietin, että oliko tämän keikan taika UFF-myymälän vitosen farkkutakissa, jonka vedin suoraan päälle uutena lempivaatteena. Koko risteily oli onnistunut ja bändiä suuri ilo seurata Viking Gracen valtavalla lavalla. Naureskelimme "tämän vuoden ja viime vuoden uutuusbiisille"  - siis sille, että setin päivitykset ovat olleet aika minimaalisia - mutta samalla oli ihana kuulla juuri ne tutuimmat. Monilta osin vanhat tutut taustavideotkin viihdyttivät. Huomasin kohdelleeni bändiä hieman epäreilusti kritisoidessani vuodesta toiseen samanlaisena toistuvaa yökerhokeikkailua. Itsepähän olin jättänyt kantapaikoista komeimman paitsioon niin pitkäksi aikaa!

Brand New Classics @ Viking Grace 23-24.5.2019

Seuraavan viikon Lahti-retkeen suhtauduin suuremmin odotuksin. Kuulisinhan Mikaa samalla Teerenpelin lavalla, jolla häneen ensimmäisen kerran törmäsin. Nyt hän esiintyisi oman bändinsä kanssa ja vielä toteutuneena toiveena. Alkutalvesta Teerenpelin somessa kyseltiin esiintyjätoiveita 25-vuotisjuhliin. Ilpo on kotikaupunkinsa baarissa sen verran vakiokasvo, että olisi ehkä valikoitunut muutenkin, mutta riemukseni tämä toinenkin toiveeni kirjattiin juhlaohjelmaan, jälkinäytökseksi. Toisaalta, Ilpon maaliskuinen keikka saattoi aavistuksen latistaa tätä. Hän oli satsannut omaansa siinä missä Mikan ohjelmisto oli taattua lainattua Käsityöläiset-osastoa. En juuri koskaan kehtaa toivoa biisejä, mutta nyt oli pakko jopa hieman painostaa Mikaa, jotta sain bilesetin sekaan unelmoimani Kaikki on oolrait -uusinnan.

Käsityöläiset @ Teerenpeli Lahti 29.5.2019

Ylilatautumiseni ilmeni siinä, ettei itse esitys aiheuttanutkaan ihan odotetunlaista tunnemyrskyä, mutta velloin silti kiitollisuudessa, että kappaleen ja sen kautta Mikan aikoinaan löysin. Luultavasti saan kiittää myös äsken mainittua pidempiaikaista suosikkibändiäni cover-materiaaliin kyllästyttämisestä - osasin arvostaa silloin vain nimeltään ja XL5-taustaltaan tutun artistin omaa tuotantoa, ja napata tuoreesta debyytti-singlestä klipin muistoksi. Hitaasti lämpiävälle biisi avautui vasta videota veivaamalla ja kieltämättä alkuun enemmän komppaavaa klubi-isäntää ihaillen. Ilpo raapaisi sieluuni reiän Mikan musiikille, mikä ei sinänsä ole mitään uutta - pujahtihan Ilpo itsekin elämääni Kepa-assosiaatiolla. Kuulumiset keikan jälkeen jäivät vähiin kun Mika touhotti superkiireisenä kohti takahuonetta - tokaisten vaan tunnetusti uutta omaa materiaalia haikailevalle fanille, että "ensi vuonna". Miten ihanan väärässä hän olikaan, mutta se on jo toinen tarina.

Mika Ikonen / Käsityöläiset @ Teerenpeli Lahti 29.5.2019

Jos Lahti-retki oli turhankin hartaasti odotettu, paluupäivän Vaalimaa-pyörähdys tuli puskista. Äitiyslomaileva Hanna Pakarinen oli vain muutama päivä aiemmin ilmoittanut olevansa Zsar Outlet -kylässä yllätyskeikalla. Olin utelias kokemaan tuoreen lähiseutunähtävyyden, joten tartuin tilaisuuteen, vaikka pitikin lähteä ajelemaan melkein heti Lahdesta kotiuduttuani. Venäjän rajan tuntumaan rakennettu muotiputiikkikeskittymä ei ollut minun juttu, mutta keikka oli, varsinkin ulkosalla ihanassa auringonpaisteessa.

Jaakko Kääriäinen & Hanna Pakarinen @ Zsar Outlet Village Vaalimaa 30.5.2019

Hanna esitti kitaristinsa kanssa pari puolituntista settiä, jotka yhdistelivät alkuvuosien englanninkielistä, tuoreempaa suomenkielistä sekä viimeisintä Carola-tuotantoa. Itselleni mieluisinta on Paperimiehen tytär -osasto, mutta oli ihana kuulla vanhempaakin, kuten euroviisubiisi Leave me alone akustisena versiona. Oli myös suloista nähdä Hanna tauolla äidin roolissa. Lapsukainen jäi "tervehtimättä" kun olen ylivarovainen tuppautumaan artistien yksityiselämään, mutta Hannan työkuulumisia sain kyseltyä keikan jälkeen. On vielä liian aikaista innostua Hannan ja vuosien takaisen suursuosikkini Kristiina Wheelerin yhdessä kirjoittamasta musiikista, mutta ihana ajatus, että sellaista lienee joskus tulossa.

Ilpo Kaikkonen @ Ravintola Ohrantähkä Korpilahti 7.6.2019

Kesäkuun alkuun oli jo pitkään ollut tiedossa työmatka Jyväskylään, kun Ilpon keikkalistalle ilmestyi Jyväskylä-merkintä paluupäivälle. Eihän keikka sitten ihan Jyväskylässä ollutkaan, mutta sain pätkittyä kotimatkani Korpilahden kautta - reissuväsymykseni oli vaan odotettuakin pahempi. Kolme päivää Jyväskylässä olivat olleet tiiviisti ohjelmoituja ja tuttuun tapaani nukuin hotellissa huonosti. Raahustettuani reissurepun kanssa pari kilometriä bussipysäkiltä majapaikkaan ja toisen mokoman - sentään vähemmillä kantamuksilla - keikkapaikalle, olin puolikuollut. Iltaruokailu satamamaisemassa helpotti vähän, ja seuraansa houkutellut kaljanhuuruinen mutta sydämellinen paikallisporukka piristi lisää. Varsinainen taika oli kuitenkin musiikissa. Ohrantähkän showtime oli vasta puolilta öin, mutta yksi erityispitkä setti latasi minut täyteen iloa ja virtaa. Tutut rakkaat biisit kuultuani kipitin kyläkouluyösijaani kepein askelin - edes hillitön hyttysraatojen haravointi hiuksista metsätaipaleella ei pilannut fiilistä.

Sydäntä oli lämmittänyt myös Ilpon hyväntuulisuus ja lähes entiselleen palautunut olemus. Toivottavasti artistin some-hiljaisuus kasvohalvausuutisen jälkeen ei ole jättänyt faneja ja keikanjärjestäjiä turhan huolestuneiksi. Esiintymisessä ei ollut mitään haivattavia ongelmia - vain parista valokuvasta saatoin jälkikäteen päätellä, että vasen silmä sulkeutui vielä oikeaa hitaammin. Riemastuttavaa oli myös seurata yleisön reaktioita Ilpon biiseihin - erityisesti kylän nuorten miesten kasautumista lavan eteen intoilemaan Kiitoradanpäästä ja Kryptoniitista.

Sydämeni laulut -yhteislaulutilaisuus @ Hyvinkää 11.6.2019 (Pasi Jääskeläinen ja Charlotta Kivistö)

Jo ennen Korpilahtea kalenterissani oli ollut Ilpon keikka Lahden suunnalla seuraavalle illalle, mutta sen jouduin jättämään väliin, kuin myös seuraavan viikkoa myöhemmin, kun olin väsyttänyt itseni uudelleen. Kaikki lähti Otaniemi-palaverista, joka olisi vaatinut Lappeenrannasta lähtöä kukonlaulun aikaan. Huomattavasti mukavampaa oli matkustaa edellisiltana - Hyvinkään kautta. Osallistuin "Sydämeni laulut" -otsikolla vedettyyn yhteislaulutilaisuuten, jossa Mikael Saari laulatti Jussinmäen jukeboksi -bändin säestämänä. Ilpon kautta tutuksi tullut suosikkikitaristini Pasi minut sinne houkutteli, vaikkakin tietämättään.

Sydämeni laulut: Jussinmäen jukeboksi ja Mikael Saari (keskellä)

Vaikutuin, kun tilaisuuteen oli tultu jopa omien tuolien kanssa. Itse istahdin tuoreen lempifarkkutakkini päälle tuolirivistön viereen, mutten toki malttanut siinä pysyä - piti hiippailla lähemmäksi ainakin valokuvaamaan. Olin innostunut tilaisuudessa hetkessä, ostanut junalipun ja sitten alkanut kyseenalaistaa, että olikohan koukkauksessa mitään järkeä. Tilaisuus ei tainnut ehtiä edes alkaa kun tiesin jo, että oli. Bändi soitti komealla lavalla aurinkoisella torilla, Mikael oli valloittava ja tunnelma hauska. Bändi ei ollut treenannut lauluvihkosen sisältöä viimeisen päälle vaan soitteli rennosti, tunteella, ja yleisö lauloi suloisen ujosti mukana. Hyvää elämää hehkuttava teksti tähtivieraan paidassa sopi tilanteeseen täydellisesti. Uusintaa kuukauden päästä, jossa vierailevana solistina on Hyvinkään oma Mika, en todellakaan jätä väliin!

Pyhimys @ Radio Suomipopin Helsinkipäivän konsertti 12.6.2019

Jos Hyvinkään osuminen reitille vaati hieman luovaa ajattelua, Helsinki-päivän konsertti oli kirjaimellisesti kohdalla - en vaan viitsinyt syöksyä suoraan metrosta Kaisaniemeen porttien avautuessa, puoli tuntia palaverini päättymisestä. Säästelin voimiani, jotta jaksaisin konsertin loppupuolen esiintyjät, jotka kiinnostivat enemmän kuin Ellips ja Pyhimys. Olin jo viikkoja pyöritellyt päässäni vaikeaa valintaa: kuuntelisinko Ellinooran ja hyppäisin illan viimeiseen junaan samalla hetkellä kun Anna Puu aloittaisi, vai jäisinkö yöksi ja kokisin vielä Juha Tapionkin. Viime hetkessä ilmaantunut - seuraavaan tarinaan säästettävä - yllätysohjelma ratkaisi: todellakin jäisin Helsinkiin vielä seuraavaksikin päiväksi. Akateeminen vapaus - ja itse valittu osa-aikaisuus - antoi siihen mahdollisuuden.

Ellinoora @ Radio Suomipopin Helsinki-päivän konsertti 12.6.2019

Olen keikkaillessani tottunut turhan hyvään - eturivipaikkoihin ja täydelliseen näkyvyyteen - joten en odottanut ihmeempiä jättimäiseltä ilmaisfestarilta. Alueelle saapuessani Pyhimys aloitti juuri megahittiään Jättiläinen, johon arvasin setin päättyvän. Oli hienoa kuulla itse kappale, mutta oleellisempaa oli olla valmiina pujottelemaan lähemmäs lavaa tauon alkaessa, jotta näkisin Ellinooran suoraan enkä vain screenien kautta. Ellinoorasta olin jossain vaiheessa kovastikin innoissani, mutta debyyttialbumin jälkeiset julkaisut eivät ole sykähdyttäneet ihan yhtä paljon. Ilmiö on tuttu parin muun artistin kohdalta: niin Aurora kuin saman illan Anna Puukin on vienyt musiikkiaan vieraampaan suuntaan oikeilla soittimilla tehdyn pop-iskelmän ystävälle. Leijonakuningas tuntui toki edelleen ehkä maailman komeimmalta biisiltä, ja loi tuhansien yleisössä maagisen tunnelman.

Ville Valo & Agents @ Radio Suomipopin Helsinki-päivän konsertti 12.6.2019

Ville Valo & Agents ei herättänyt minussa suuria intohimoja etukäteen eikä itse keikallakaan. HIM-aikaan kuuntelin kyllä musiikkia, mutten innostunut karismaattisesta keulakuvasta - minulle hänen charminsa on jotenkin vääränlaista, melkein luotaantyöntävää. Arvostin tilaisuutta kokea moiset legendat, mutta Paratiisi oli merkkini poistua takavasemmalle - siitä kuulen ihan riittävästi itselleni rakkaampia versioita.

Anna Puu @ Radio Suomipopin Helsinki-päivän konsertti 12.6.2019

Sannia kuuntelin enimmäkseen ruokajonosta, mutta Anna Puun settiin hain asemia hyvissä ajoin. Anna on huikea, mutta suurempi tunne-elämys tiivistyi yhteen hetkeen: Säännöt rakkaudelle -kappaleeseen yhteislauluineen, joka liikutti melkein kyyneliin. Sen olin välillä hieman unohtanut, mutta selvästi se lukeutuu sydämeni lauluihin - niitä on siis sellaisiltakin artisteilta, joihin en ole kokonaisuudessaan koukussa.

Juha Tapio @ Radio Suomipopin Helsinki-päivän konsertti 12.6.2019

Juha Tapio sai huipentaa illan. Hänen shownsa ison bändin - ja aikamoisen pyrotekniikan - kera oli niin vastustamattoman komea, että lauloin ja tanssin mukana loppuun asti, onnellisena siitä, että elämä oli "määrännyt" minut jäämään. Lopuksi tein kuitenkin ihan oman päätöksen enkä koukannut Rymyyn jatkoille, vaikka siellä olisi ollut tarjolla yksi lukuisista BNC-keikoista. Seuraava suuri päivä vaati lepoa ja keskittymistä, mutta sen on sitten se seuraava tarina.