Muistan jäätelökesää

Mika Ikonen ja Käsityöläiset ovat olleet keikkakesäni kantava teema, mutta rinnalla kulki jotain keikkailua suurempaa. Olen hetkittäin tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että vaikutan intoilevan - joskus jopa huolehtivan - enemmän suosikkiartisteistani kuin omista lapsistani, mutta 22-vuotiaalla esikoisellani nyt ollut niin huikeita juttuja meneillään, että keikkahullu äitikin osasi keskittyä niihin. Minun elämääni ja kohtaloani on tosin se, että teemat vielä limittyisivät, mutta aloitan keikoista.

Mika Ikonen @ Baanajamit Hyvinkää 20.7.2019

Heinäkuisen super-lauantain retkisuunnitelma säätyi aivoissani sillä sekunnilla, kun Hyvinkään luottokitaristi, Pasi Jääskeläinen, paljasti minulle yhden Baanajamiensa vieraista - Mikan solistivuoron missaaminen olisi vaatinut aika järkälemäisen esteen. Samalle reissulle osuisi Mikan ja Anssin duo-keikka Vantaalla, jonka muuten olin ollut aikeissa jättää väliin. Mikan kolmas esiintyminen samalle päivälle tupsahti yllätyksenä, sattumoisin lähtöpäätöksen syntyessä paikalla olleen Mikael Saaren tuuraajana (Mika itse veti Pasin säestämät yhteislaulut kuukautta myöhemmin).

Baanajamit: Pasi Jääskeläinen, Anssi Häkkinen, Tuomas Rauhala, Sami Kujala ja Mika Ikonen

Helteisellä Baanapubin terassilla Pasin trio soitti yhden rennon setin, ja Mika kitaristinsa Anssi Häkkisen täydentämänä liittyi mukaan toiseen. Pasi kertoi jamien periaatteeksi sen, että hän ei paljasta kappaleita muille muusikoille eikä vieraileva artisti edes hänelle. Oli lausunto vitsi tai ei, ammattilaiset tarttuivat lennossa yllättävämpiinkin yleisötoiveisiin. Jos mielessäni oli häivähdys edelliskesien omiin biiseihin painottuneiden Ilpo-jamien haikailua, sen haihdutti Mikan hulvaton show ja bändin keskinäinen sanailu ("who the heck is he?" taisi jäädä lentäväksi lauseeksi ainakin minulle ja yllättäen sittenkin paikalle ehtineelle ystävälleni).

Hausjärvi Loven "backstage" @ Mommilan soutustadion 20.7.2019

Pari tuntia myöhemmin Mika lauloi jo Hausjärvi Loven suuremmalla lavalla, ääni äärirajoilla alunperin Mikael Saarelle valituissa kappaleissa. Lauri Tähkän Sinä olet minun taisi liikuttaa hänet itsensäkin murtumispisteeseen eikä Kasmirin Amenkaan ollut kepeimpiä lauleltava. Muut esiintyjät hujahtivat Mikan vuoroja vahdatessani hieman ohi. Muutenkin piipahduksemme Mommilan maalaisidylliin meni minulta keskittymiskyvyttömäksi touhottamiseksi. Tutun tuottajan pyynnöstä käväisin takahuoneessa valokuvaamassa ja sen jälkeen tunsin paineita saada konsertista edes jonkinlaista dokumentaatiota, vaikka aurinko oli kuvaustaidoilleni ihan liian kirkas. Paineet olivat sinänsä ihan mieluisia - osallistumisellani tuntui olevan merkitystä, kun ei minua virallisempaakaan kuvaajaa näkynyt.

Hausjärvi Love 20.7.2019: Niina Kingelin, Siiri Yrjölä, Janne Siekkinen
ja Mika Ikonen, taustallaan Indigo-yhtye

Mika & Anssi @ Jyvänen Martinlaakso 20.7.2019

Ei tehnyt tiukkaa livistää paikalta ennen Club for Fiven settiä - poistuihan Mikakin, ja me perässä seuraavaan kohteeseen. Alkutalvesta, Myllypuron Jyväsessä, olin aistinut ensimmäisen varoitusmerkin, ettei minun kannattaisi ahnehtia kaikkia Mikan "peruskeikkoja". Viihdytys lainabiiseillä latistui vertailussa, kun olin juuri kuullut "sielunmusiikkia" Ilpolta samalla lavalla. Nyt Mika oli kai lämmitellyt sekä itsensä että meidät, kun meno saman ketjun Martinlaakson ravintolassa pitkän päivän päätteksi oli silkkaa parhautta.

Seuraavalle viikolle olin varannut "Onnibus-option" eli euron bussiliput Helsinkiin. Pääkohde oli Pete Parkkosen keikka, Pete-keikoilta tutussa ystäväporukassa -  Pete vaan on vaihtunut Seppälästä tähän aktiivisempaan versioon. Ensimmäisestä setistä olin vaikuttunut. Ajatella, että Pete tykitti bilebändin vieraana pääosin omia biisejä! Ennakkoon olin pelännyt Mummotunnelin Kohta sataa -meininkiä, mutta lavan tuntumassa ei huudettu "paitaa pois" vaan juhlittiin asiallisesti mukana. Toiseen settiin artisti-Pete muuntui kuluneita covereita rääkyväksi rock-eläimeksi. Niin taidokasta ja voimakasta kuin esiintyminen olikin, kaadoin Peten niskaan turhautumiseni muiden uusiutumattomaan bilebänditouhuun. Erityisesti Superstition, johon Koop Arposen Flute of Shame kyllästytti jo ennen Brand New Classicsia, tiivistyi mielessäni "samoja vanhoja" biisejä edustavaksi kirosanaksi.

Sallad feat. Pete Parkkonen @ Mummotunneli 24.7.2019

Flute of Shamen pitkiä jäähyväisiä vietettiin kohta kolme vuotta sitten eikä sen Englantiin paluumuuttaneesta solistista ole sen jälkeen kuulunut. Nyt alkuperäisen kiertuebändin basisti, Esa Mäkynen, oli saanut hänet live-klubinsa vieraaksi. Sen verran olen päässyt yli Koop-hurahduksestani, että tuskin olisin Saloon asti muuten lähtenyt, mutta Peten ansiosta olin jo puolimatkassa. Ehtisin jopa tuplavarmistettuun paluubussiini - toisen illan Ellinoora-option karsin kepeästi välistä. Kun vielä Salon liepeillä asuva ystäväni tarjosi seuraa ja yösijan, ei ollut mitään syytä olla lähtemättä.

Iltatorijatkot @ Hometown Salo 25.7.2019: Riku Rajamaa, Konsta Mäenpää,
Koop Arponen, Valtteri Lehtinen ja Esa Mäkynen

Olin naureskellut, että näinköhän Pete seuraisi minua ystävänsä keikalle, ja niin hän tosiaan istui yleisössä ja hyppäsi lavalle loppuhuipennukseen. Jopa se kirottu Superstition kelpasi, kun sen esittivät Idols-ystävykset yhdessä. Muina miehinä mukana soitellut maailmantähtikin piristi  kummasti settiä. Sunrise Avenuen Riku Rajamaa saattaa kuulemma muutenkin tupsahtaa Hometown-baarin jameihin, mutta nyt hänkin oli alkuperäismiehistöä, Koopin New Town -kiertueen bändistä.

Idols-ystävykset Pete Parkkonen ja Koop Arponen @ Hometown Salo 25.7.2019

Kun edellisillan kokemuksella puhkuin pyhää vihaa pelkistä covereista, Koop sulatti sydämeni aloittamalla ensimmäisellä ihan omalla singlellään, keikalle kokoontuneille faneille kovin tärkeällä Every Song I Hear -kappaleella. Muu oli lainattua brittiosastoa - pitkästä aikaa koettuna komeaa, mutta aika etäällä musiikista, johon olen sydämeni myöhemmin juurruttanut. Nautin illasta mutta keikkaikävää se ei palauttanut. Koopin, Eliaksen ja vielä Markuksenkin keikoilla juostut vuodet olivat ikimuistoisia, mutta nyt suomirock-tyttö on palannut kotiin. Kotoisalta tuntuikin kuunnella Suomi-pops, tops & flops -ohjelmistoa jo paluuiltana Rauhanrannan maisemissa, auringon laskiessa Saimaalle.

Suomi-pops, tops & flops (Juha Ketola, Juhan Goodman, Tuomas Turunen)
@ Rauhanranta, Lappeenranta 26.7.2019

Mika Ikonen / Käsityöläiset @ Tulisuudelma Vantaa 2.8.2019

Seuraavan viikon töihinpaluusta palautumiseen olin varannut uusinta-annoksen Käsityöläisiä Tulisuudelmassa. Kesäkuun tuuraajien jälkeen aito bändi loi rennompaa tunnelmaa. Vastaavasti jotain menetettiin intensiivisyydessä, tai ehkä vain yllätysmomentissa, kun legendaarisen yökerhon suuren lavan meininki oli jo kertaalleen koettu. Illan suloisin näky oli keikkaseurueen ruokailuun osallistuneen viikon vanha vauva Mikan vakaissa, kolmen lapsen isän käsissä, ja toki tuleva fanisukupolvi pyörähti muidenkin soundcheckistä syömään saapuneiden soittajien sylissä. Keikan jälkeen hätäiset seuralaisemme katosivat taksiin, bändi takahuoneeseen ja Mika Tikkurilan yöhön etsimään evästä. Kaimaystäväni kanssa hyvästelimme ajatellen, että seuraavaan kertaan menisi kuukausia. Tiistaiaamuna haeskelimme jo toisiamme Katajanokan terminaalissa.

"Paluun rikospaikalle" eli 7 Donaa -videokuvausten Viking Gabriellalle oli alunperin pitänyt olla itsestäänselvyys, mutta toteutuikin äkkilähtönä vuorokauden varoitusajalla. Piknik-risteily oli ollut merkintänä Mikan keikkalistalla kuvauksista asti, mutta Viking Linen artistikalenteriin se ilmestyi vasta viime hetkillä. Olin välissä päätellyt, että keikka olisi yksityistilaisuus videojulkaisuun liittyneen some-kilpailun voittajille, mutta varuiksi roikottanut vapaapäivävarausta työkalenterissani. Kun vihdoin uskalsin uskoa, etten jäisi keikasta ulkopuoliseksi, olin valmis matkaan, ja vielä pirteästi pyöräillen, kun perheen miehet suhtautuivat niin nihkeästi aamukuuden asema-ajeluun.

Mika & Anssi @ Viking Gabriella 6.8.2019

Vajavainen tiedotus aiheutti huolta laivallakin, kun risteilyohjelmassa ei ollut mainintaa keikasta. Tervetulotilaisuudessa sen aika ja paikka vihdoin selvisi, mistä riemuitsimme yökerhossa kajahtaneen 7 Donaa -biisin tahdissa. Biisi päätti myös duon setin laivalla, ja huikeana yllätyksenä Blaka hyppäsi sekaan räppäämään osuutensa. Minut hän tunnisti eturivistä ja nykäisi ensimmäisenä mukaan tanssilattialle. Laivan pubi räjähti juhlimaan kuin videolla konsanaan.

Jo ennen tätä huipennustaan, keikka oli jotain aivan maagista. Tarinoistani lienee ilmennyt, että niin paljon kun Käsityöläisten keikkoja rakastankin, onhan se ollut pettymys, että ihastuin artistiin ja sainkin - taas! - bilebändin. Mikan omia biisejä ja XL5-muistoja on tipahdellut yksittäin lainabiisien lomaan, mutta omaan musiikkiin keskittyvän setin olin kuullut tasan kerran, levyjulkkareissa pian kolme vuotta sitten. Tästä tuli toinen - lyhyempi mutta sitäkin tunteikkaampi.

Ohjelmisto eteni kronologisesti muutamasta XL5-biisistä Mikan Käsityöläisille - ja tyttärelleen -kirjoittaman Auringonnousun kautta Kuu ja maa -aikakaudelle. Albumin soitetuimmat, Kaikki on oolrait ja Anna mun halata, nautin vielä melko tyynesti, mutta Kesäkuun aikaan puristi jo kyyneleet silmiini - ei ehkä niinkään itse biisin takia vaan sen riemun, kun sain vihdoin taas kuulla näitä viime vuosien rakkaimpia biisejä livenä. Luodut toisillemme täydensi sarjan, jo lähes onnesta pakahduttavana, muttei siinäkään vielä kaikki.

Mika koukkasi historiikista tulevaan kahdella julkaisemattomalla kappaleella. Ensimmäisen olin kuullut tuoreena demona Hyvinkää-salin takahuoneen sohvalla. Se, että Mika keksi pyöräyttää biisin valokuvaajan ominaisuudessa paikalle pölähtäneelle fanille, oli toki sinällään niin sykähdyttävää, että olisin saattanut rakastua vaikka mihin kuraan. Mutta selvästi Mikan elämästä kirjoitettu tarina on niin täsmäosuma omaanikin, että olisi taatusti uponnut suoraan sydämeeni muutenkin kuin kylki lauluntekijän kyljessä, sydän sykkyrälläni kiitollisuudesta kun sain moisen aarteen kuulla ensimmäisten joukossa.

Taustatarina selittänee sen, miksi purskahdin itkuun jo kun Mika spiikkasi biisin. Toistettuna teksti kosketti vielä voimallisemmin ja tuskin uskalsin katsoa lavan suuntaan, etten olisi tartuttanut vollotustani laulajaan. Ylikuumentunut kovalevyni ei oikein enää ottanut vastaan toista uutuutta, mutta luotan seuralaiseeni, joka piti sitä vähintään minua itkettäneen veroisena.

Linnoitus Live: The Sound of Divas @ Lappeenrannan kesäteatteri 9.8.2019:
Elisa Pellinen, Hannele Haimila, Heidi Aaltonen, Sonja Kangastalo ja Saara Östman

Seuraavaksi ympärilläni olivat yhdet upeimmista puitteista ikinä - Lappeenrannan kesäteatteri lämpimässä elokuun illassa - ja lavalla massiivinen The Sound of Divas -kokoonpano. Nautin suunnattomasti, tiedostaen tosin harvinaisen selvästi sen, että maailman mahtavimmatkaan hitit eivät millään voi mennä niin syvälle tunteisiin kuin riipaisevan samaistuttava tarinateksti suomeksi, tärkeän tyypin kirjoittamana ja esittämänä. Diivojen mahtavuudesta sain nauttia vielä toistamiseen loppukuusta Sataman valot -tapahtumassa, jossa oman kaupungin kauneus ja kaupunkilaisten vilkas osallistuminen ilahdutti musiikin ohella.

Pasi Jääskeläinen & Ilpo Kaikkonen @ Valtteri Bottas Duathlon, Pajulahti 18.8.2019

Yhden sooloalbumin Mika ei ehkä ihan vielä varasta tärkeimmän artistini titteliä Ilpolta, jota kuulin seuraavaksi kotikylällään Nastolassa, Valtteri Bottas Duathlonissa. Aamulähtöni sinne oli tavallaan ihan hullu, hurjan hulinaviikonlopun päätteeksi, mutta kun nyt vaan halusin lähteä - ja olin sentään nukkunut hyvät yöunet väliin. Duon setit olivat niin lyhyitä kun osasin odottaakin, mutta musiikin pientä roolia kompensoi muu elämyksellisyys. Olin esimerkiksi aivan täpinöissäni "Nopeampi kuin Bottas" -haasteesta, jossa ylipainonen keski-ikäinenkin sai hetken tuntea itsensä urheilusankariksi - hyppäämällä narua yli 32 kertaa 15 sekunnissa.

Kuin kaksi marjaa: Pasi Jääskeläinen lavalla, Mikko Leppilampi radalla @ Valtteri Bottas Duathlon

Olin kahden vaiheilla itse kisan seuraamisesta, kun muusikot eivät tällä kertaa lähteneet radalle kannustettaviksi, mutta Pajulahden auringossa keikkakuvaajasta kuoriutui hetkessä innokas urheilukuvaaja. Seurasin erityisesti Krista Pärmäkoskea, jota tuskin olisin edes tunnistanut ilman Antti Tuiskun ahkeraa sometusta idolistaan ja treenikaveristaan, ja Mikko Leppilampea - Ilpon tummaa komeaa kitaristia muistuttavaa "vara-Pasia". Ja onhan päivän päätähti Valtterikin sen verran kovan tason julkisuuden henkilö, että arvostin tilaisuutta räpsiä hänestä muutama tunnistettava otos.

Emilia ja Valtteri Bottas luovuttavat Duathlonin tuotot Nastolan liikkuvalle nuorisotyölle

Haikeudella päivääni sävytti huoli siitä, sabotoiko Ilpon pitkä some-hiljaisuus hänen uraansa pahemmin kuin keväinen kasvohalvaus, joka oletettavasti on hiljaiselon aiheuttanut. Voin kuvitella keikanjärjestäjien kääntyvän muiden artistien puoleen, kun tämän viimeisin päivitys kertoo esiintyjän työkalun rikkoutuneen - ja aivan turhaan! Olenhan itse todistanut laulun sujuvan ja sykähdyttävän kuin ennenkin. Vajavainen viestintä korostui, kun koko tapahtuman some-tunniste #sitmennää oli Ilpon biisistä - mikä hukattu tilaisuus nostattaa Kiitoradanpää uuteen liitoon!

Nyt on vihdoin aika koukata teemaan, josta alussa vihjailin. Ennakkoväsymystäni duathloniin olin hankkinut ainutkertaisen ikimuistoisessa Härtelö-karnevaalissa, missä juhlittiin tyttäreni ja hänen opiskelijaystäviensä unelmastarttia yrittäjinä. Tyttäreni oli edustanut tiiminsä elintarvikeinnovaatiota, härkäpapujäätelöä, Suomalainen menestysresepti -kisassa kesäsunnuntaisin, kietoen päätuomari Jyrki Sukulan pikkusormensa ympärille. Voittoa ei tullut, mutta jäätelö levittäytyi koko maan herkkusuiden saataville S-ryhmän pakastealtaiden kautta.

Lipasu Oy:n yrittäjät Härtelö-karnevaaleissa 16.8.2019. Kirjoittajan tytär toinen oikealta.

Ja miten tämä liittyy keikkailuun? Lähdetään siitä, että toissakevään ensimmäisestä Härtelö-maistelustani siirryin suoraan kannustamaan Mikaa puolimaratonilla. Sattuma alkoi vaikuttaa kohtalolta kun ensimmäinen juoru TV-kuvauksista oli, että yksi kuudesta finalistista tuntee Mikan. Kun finaali oli kuvattu ja tieto tuskastuttavan täpärästä tappiosta saatu, tytär jatkoi paljastamalla, että Mikasta tulisi "kilpailijan" eli Hyvinkään Knehtilän luomutilan mainoskasvo. Tieto riemastutti minua niin monella tavalla. Ensinnäkin se, että tyttäreni jaksoi suloisen sarkastisesti pelätä, että äidin suosikkifirma kisassa vaihtuisi, auttoi uskomaan, että hän toipuisi tappiosta omaksi aurinkoiseksi itsekseen. Toiseksi, ajatus siitä, että olin idolini kanssa "samassa sopassa" eri kulmista, oli niin hykerryttävä, että syrjäytti omaakin pettymystä tyttären puolesta.

Suomalainen menestysresepti -kisan
voittaja,  Boltsin kehittäneen Leivon
leipomon Anssi Räntilä vaimoineen

Riemukkaissa lanseerausjuhlissa kisan voittanut "Boltsi-mieskin" poseerasi iloisesti Härtelö-mainoksen edessä, mistä pääsen siihen, miten kuvio liittyy musiikkihulluuteni filosofisemmalla tasolla. Idolini mainostamassa tyttären kilpailijaa ei todellakaan ole ongelma, kun kisatuotteet eivät enää kilpaile keskenään vaan yhdessä kuluttajien suosiosta kaupan hyllyllä. Itsekin voin vallan hyvin syödä sekä tattarimuroja että jäätelöä! Yhden menestys ei ole toiselta pois, ja niin haluan ajatella musiikkimaailmastakin.

Toisten supersuosio tarjoaa levy-yhtiöille voimavaroja nousevien artistien levytyksiin, eikä keikkailevan artistin pahin kilpailija ole toinen artisti vaan kuulijan kotisohva. Uskon, että varsinkin pienemmille keikanjärjestäjille haastavampi valinta on se kannattaako buukata keikkaa ollenkaan kuin kuka keikalla soittaisi. Jos yhden keikka jää hiljaiseksi, pienemmällä baarilla ei ehkä ole intoa - tai edes varaa - buukata toista. Senkin puolesta toivoisin, että jokaikinen hoitaisi paitsi keikkansa myös niistä tiedotuksen pieteetillä - yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Härtelön menestys on vain vahvistanut uskoani somen voimaan: vaaleanpunaisessa some-kuplassani "kaikki" maistavat ja ihastuvat, ja jäätelöä menee niin paljon kun nuoret yrittäjät saavat toimitettua.

Brand New Classics @ Rymy-Eetu 23.8.2019

Matkani "tattariraksumiehen" seuraavalle keikalle kulki Helsingin ja 50-vuotisjuhlien kautta - niissä esiintyi muuten "vaatimattomasti" Pepe Willberg. Illan päätteeksi minun oli pakko pyörähtää korttelin toiselle laidalle kuuntelemaan setti BNC:tä (95) Rymy-Eetussa, mutta keikasta ei juuri olisi raportoitavaa, elleivät sen vaikutukset olisi säteilleet seuraavaan päivään. Rymy-Eetuhan valitaan vuodesta toiseen Helsingin parhaaksi bilepaikaksi, ja kun bändi tahdittaa täpötäyden yökerhon pöydillä tanssimista, ketään ei tunnu haittaavan aina vaan samana pysyvä ohjelmisto. Minä olen kuullut sitä liikaa, seuraten liian tiiviisti solisti Markuksen eleitä, ja näen - tai ainakin kuvittelen näkeväni - niissä väsymystä. Bändi vetää ammattitaidolla vakiintuneissa keikkapaikoissaan, mutta tuskin juuri muualla, ellei sen toiminta uudistu - sekä itse tekemisen että sen markkinoinnin osalta. Joskus olisin vihjaillut miljoonan taalan äänelle vaikkapa Voice of Finlandista tai UMK:sta, mutta sinnikkäinkin kannustaja nostaa lopulta kädet ilmaan.

Pasi Jääskeläinen & Annika Eklund (takana Jussinmäen jukeboksin Mertsi Tuomainen ja Sami Kujala)
@ Villatehdas, Hyvinkää 24.8.2019 (Lystilauantai)

Lempipaikasta lähes vastenmieliseksi muuntuneen bilehelvetin jälkeen seuraavan päivän puitteiden ihanuus korostui. Ensin viihdyin Hyvinkään aurinkoisella Villatehtaalla, kesän kolmansissa Pasin säestämissä yhteislauluissa. Annika Eklund laulatti "fiftari-hittejä" ja vahvisti ajatuksiani originaalimusiikin merkityksestä Shanghain valot -encorellaan. Illan pääkohde oli läheisen kirpputori-myymälän piha, johon oli rakennettu tunnelmallinen festarialue kuormalavapenkkeineen. Sinne kurvasimme Medicin man -ravintolan ja Prisman pakastealtaan kautta - seuralaiseni tahtoivat ehdottomasti maistaa Härtelöä juuri silloin. Kun minä onneton muistin showtimen puolella tunnilla pieleen, he päätyivät lusikoimaan herkkuaan kun musiikki jo soi. Tarmokas kaimaystäväni toteutti jopa vitsini siitä, että Knehtilän mainoskasvosta pitäisi saada Härtelö-kuva - tai minähän sen kuvasin, mutta rohkeampi toteutti järjestelyt.

Käsityöläiset @ Tingi & Tongi (Elofest) Hyvinkää 24.8.2019

Olin koko illasta aivan hurmioitunut - olihan ympärillä lämmin elokuun yö ja tunnelmavalaistulla lavalla Mikan pulppuileva ilo ja energia. En toki ole häntä seurannut kuin vajaa neljä vuotta, mutta jos hänen esiintymisilmeillään peittelee leipääntymistä, on melkoinen mestarinäyttelijä. Yli 20 vuoden bändiurallaan Käsityöläiset ovat ainakin selvästi löytäneet keinot pitää tekemisen tuoreena sekä itselleen että sen myötä myös kuulijoille.

Mika Ikonen ja keikkaseuralaisteni tyhjentämä Härtelö-purkki
@ Elofest Hyvinkää 24.8.2019