Itkevän sydämen maa

Keskitalven keikkakiellon jälkeen tartuin ahneesti tilaisuuksiin, kun niitä alkoi taas ilmaantua. Ostelin lippuja sinne sun tänne, ja syksyllä kalenterini tulee olemaan yllätyksiä täynnä, kunhan koko kahdelta vuodelta siirtyneet tapahtumat vihdoin oikeasti toteutuvat. Alkuperäiset päivämäärät ovat ehkä olleet muistimerkintöinä aivoissakin, mutta eivät enää toiset tai kolmannet yritykset samoista konserteista. 

Ellinoora @ Möysä Lahti 11.3.2022

Ellinooran keikka Lahden Möysällä taisi olla jopa suoraan maaliskuun päivämäärällä, mutta ei sitä oltu kiertueen avaukseksi alunperin tarkoitettu. Sellaisena se sai - ehkä jopa lähtöpäätökseni ratkaisseen - lisämerkityksen. Alkuiltapäivästä Lahteen saapuessani havaitsin, että joku innokas fani oli jo Mössön ovella odottelemassa. Viimeistään se muistutti siitä, että Ellinoora-fanit ovat tyypillisesti olleet aika äänekkäitä. Kun eturivillinen ihmisiä oli jo jonossa ovien avautuessa, päätin asettua klubin ylätason etulaitaan, etäämmäksi lavanreunasta, johon tyypillisesti hakeutuisin. Niin upeaa ja tunteikasta musiikkia kun lavalta tarjoiltiinkin, tunsin jääväni vähän ulkopuoliseksi - lähinnä turhautumaan kuvauksen kannalta epätoivoisiin lavavaloihin, ja pohtimaan ovatkohan kaksi samalle huhtikuun viikonlopulle kiinnitettyä Ellinoora-keikkaa liiottelua. 

Vilma Alina @ Korjaamo Helsinki 12.3.2022

Turneen jatkaminen Lahdesta Helsinkiin oli minulle selvää, mutta keikkakohdetta arvoin viimeiseen asti. Alkuvuoden albumillaan ihastuttanut - suorastaan koukuttanut - Lili & Luna -duo olisi houkutellut Tallinna-risteilylle, mutta päätin kuitenkin pysyä maissa. Aiemmin kiinnitetyllä Vilma Alinan keikalla olin itse ensimmäisenä hulluna fanina paikalla, vaikka vain minuutteja ennen ovien avautumista. Odotteluseuraksi sain kohteliaan nuoren miehen, jonka kanssa vaihdeltiin keikkakokemuksia ja varailtiin eturivipaikkaa. Syksyn risteilykeikallaan valloittanut artisti oli vielä astetta ihastuttavampi Korjaamon Vaunusalin komeissa puittessa. Yleisö eli sydämellä mukana mutta lempeämmin ja samaistuttavammin kuin Ellinooran minulle hieman yli-intensiivisessä fanituksessa. 

Wiipurilaisen Osakunnan Laulajat @ Ritarihuone Helsinki 12.3.2022

Helsinki-visiittini oli muuten palkitsevampi kuin olin alkuun tajunnutkaan. Älysin vasta hieman ennen matkaa, että alkuillasta ehtisin pyörähtää Wiipurilaisen osakunnan laulajien juhlakonsertissa - missä mukana oma tyttäreni! - ja jo ennen sitä aistia "Mothers for Peace" -mielenosoituksen tunnelmia Senaatintorilla. Kulkueen aikana olin vielä rauhallisen Lahti-aamun jäljiltä junassa. 

Mothers for Peace: Bess esittämässä kappaleen Valoo @ Senaatintori Helsinki 12.3.2022

Seuraavalla viikolla oli vihdoin taas edessä Ilpon isännöimä Teeriklubi. Tammikuulle sitä ei ymmärtääkseni oltu edes suunniteltu, ja helmikuun klubi jäi vielä ravintolarajoitusten jalkoihin. Lahti-suunnitelmani aikaistui, kun edellisillalle ilmestyi Ukrainan hyväksi järjestetty tukikonsertti Ristinkirkossa. Sattumoisin ilta oli ollut aiemmin varattuna Hanna Pakarisen Helsinki-keikalle, joka siirtyi keikkapaikan remontin takia syksyyn. Onneton siirto osoittautui onnekseni, sillä tuskin olisin yhden Ilpo-biisin takia ymmärtänyt vaihtaa kohdetta - ja kirkkokonsertti minun piti kokea, vieläpä kahdesti. Keikka-ahneena en voinut kuvitellakaan jättäytyväni vain jälkimmäiselle kierrokselle, vaikka alkuillan version varoiteltiin täyttyvän. Mutkana matkassa minulla oli viiteen asti kestävä etäpalaveri, ja vaikka osallistuin siihen Lahdessa, en ehtinyt ensimmäisten joukossa jonottamaan kuuden konserttiin. Olen äärimmäisen huono pyytämään artisteilta mitään - ennemmin tyrkyttäisin apuani heillepäin - mutta nyt sain "omaltani" kovin tarpeellista apua paikanvaraukseen, mikä osaltaan lämmitti sydämeni erityisen vastaanottavaiseksi. 

Apua Ukrainaan -konsertti: Ilpo Kaikkonen, Miikka Kallio ja konsertin houseband,
rumpalinaan Ilpon taustalta tuttu Esa Parikka @ Ristinkirkko Lahti 16.3.2022 

Ilpo Kaikkonen @ Apua Ukrainaan 16.3.2022

Apua Ukrainaan -konsertti oli taas täydellinen esimerkki taianomaisesta vaikutuksesta mikä Ilpolla minuun on. Yli sata ihanaa keikkaa - ja valtaisa määrä iloa ja lohtua levytysten kuuntelusta - on ehdollistanut minut niin, että nautin Ilpon esiintymisistä jo ennen kun olen nähnyt itse Ilposta vilahdustakaan. Olisin valmis osallistumaan tutkimukseen, joka osoittaisi jopa verenpaineeni laskevan jo saapuessani paikalle. Samalla aistini avautuvat arvostamaan muuta siinä ympärillä, eli tässä melkoista joukkoa muita esiintyjiä. Konsertin "äiti", tangokuningatar Heidi Pakarinen, aloitti itseoikeutetusti ja toimi myös juontajana. Parin tuttuni hehkuttama Katariina Keinänen lumosi tilaisuutta varten tehdyllä Slava Ukraini (Itkevän sydämen maa) -kappaleella, joka soikin sitten sinnikkäimpänä korvamatona konsertin jälkeen. 

Esiintyjä toisensa perään sykähdytti - osa jonkinlaisella Ilpo-assosiaatiolla, kuten Marko Haavisto Paha vaanii -kappaleellaan, joka minulle on jo Idols-vedosta tuttu Ilpon keikkabravuuri. Mutta kyllähän Ilpon itsensä hetki lavalla oli se koskettavin, ja seurasin sitä suorastaan pakahduttavalla myötäylpeydellä. Olen kuullut hänen tuoreimman Tuhat tarinaa -kappaleensa pitkälle toista tuhatta kertaa, mutten ollut sisäistänyt miten täydellisesti sotasairaalan ja pakolaiskeskuksen tarina tilanteeseen sopi. "Ei sodassa ole voittajaa", mutta toivotaan, että Ukrainakin vielä joskus pääsee "valoon takaisin, kaukaa maasta varjojen". 

Apua Ukrainaan: Aste & Ideaali @ Ristinkirkko Lahti 16.3.2022

Konsertin tunnelma tiivistyi vielä loppua kohti, kun rap-osasto pääsi lauteille. Oli aika uskomaton tunne, kun savukone käynnistyi ja Monacon "kuubalaisen huuleen" -riimit alkoivat pauhata alttarin edustalla. "Voiko tällaista tapahtua kirkossa? Lahessa voi!". Asteen kanssa aloittanut Ideaali sai ainoana kaksi solistivuoroa, kun Ideaali&JayWho? -veljesduon Berliinin muurit -kappale kuultiin heti perään. Brädin Hätähuutoon vastattiin oikein mainiolla keräyssummalla. Loppuhuipennukseksi lavalle saatiin vielä Lahden gospel -kuoro ja koko muu esiintyjäkaarti, mutta "oma" artistini jäi - jotenkin niin tutun suloisen vaatimattomasti - muiden taustalle, ainakin minun suunnasta katsottuna.

Apua Ukrainaan: Dimitri Keiski, Ilpo Kaikkonen, Heidi Pakarinen, Katarina Keinänen

Pikaisen välipalatauon jälkeen palasin kirkolle kokemaan kaiken toistamiseen, ja nautin joka hetkestä. "Tuplat" on ennenkin todettu kokemisen arvoisiksi: ensimmäisellä kierroksella saa yllättyä ja vaikuttua, toisella hykerrellä jo ennakkoon siitä mitä on tulossa. Iloitsin myös tilaisuudesta kuvata hieman erilaisesta, yhteislopetuksen kannalta paremmasta kulmasta, sekä konsertin päätteeksi tarjoutuneesta ryhmäkuvausmahdollisuudesta. Jos jossain laajakuvassa näkyy joku mäntti seisomassa kirkon penkillä kameroineen, se olin minä. Poistuin nolostellen sitä, etten muistanut napata kenkiä pois, tai tarkistaa ja puhdistaa mahdollisia jälkiä penkistä, mutta muuten lähes liian onnellisena siihen nähden miten hirvittävä syy konsertin taustalla oli. Miten "itkevän sydämen maan" kauheudet voivatkin aiheuttaa tällaista iloa toisaalla? Kai se on ajateltava niin, että rakkaus musiikkiin tuo ihmisiä yhteen, rauhan äärelle. 

Apua Ukrainaan -esiintyjien ryhmäposeeraus konsertin jälkeen @ Ristinkirkko 16.3.2022

Seuraavan illan Teeriklubi tarjoili taas takuuvarmaa huipputunnelmaa, ensin Ilpon ja bändin omin voimin ja sitten Sami Saaren tähdittämänä. Saarihan veti aikoinaan vastaavaa klubia - itsekin koin yhden Koop-illan syksyllä 2013, ja Ilpon versio käynnistyi ensimmäisen kerran reilu vuosi myöhemmin. Oltiin ikään kuin jälkijunassa juhlistamassa "kapulanvaihtoa" - aiempi isäntä etulinjassa ja nykyinen vierellä komppaamassa. Ilpon tyyli on antaa vieraansa loistaa, mutta tällä kertaa fokukseni pysyi hänessä ja hänen ilmeisessä soittamisen ilossaan. Niin huikea kun Sami Saari onkin, ei ollut vaaraa, että "hurahtaisin" häneen kuten pariin aiempaan vieraaseen, joihin piakkoin palaan.

Teeriklubi: Ilpo Kaikkonen band feat. Sami Saari @ Teerenpeli Lahti 17.3.2022

Parin päivän järisyttävän hienon keikkaputken jälkeen rauhallinen kotiviikonloppu olisi maistunut, mutta enhän minä malttanut jättää väliin tilaisuutta käydä aistimassa Amerikanmatkaajien tunnelmia. Floridasta - sieltä minunkin neljä vuotta sitten kokemilta Suomi-festareilta - palanneet Mika ja Anssi esiintyivät Riihimäen Irlannin setterissä. Muistin heidän kehuneen pubin erityistä tunnelmaa, eivätkä he olleet liioitelleet.  Pieni tila loi intiimit puitteet, ja ystäväni kanssa seurasimme esiintyjiä kädenmitan päästä. Ehkä myös reissuväsyneet mutta enemmän rentoutuneet ja ruskettuneet muusikot villitsivät täyden tuvan siten kuin vain he osaavat. Ei sitä voi selittää. On itse koettava miten Mika säntäilee ympäri baaria pyöräyttelemässä kattokruunuja ja yleisesti sekoilemassa, mutta niin sydämellisen riemastuttavalla tavalla - ja välillä Anssikin perässä viihdyttämässä pubin takanurkkaan piiloutuneita. 

Anssi Häkkinen & Mika Ikonen @ Irlannin setteri Riihimäki 19.3.2022

Olin hieman pelännyt miten duo pubissa toimisi massiivisen kirkosta klubiin -kokemukseni jälkeen, mutta ehkä se oli nimenomaan riittävän erilainen tempaamaan minut täysillä mukaansa. Tiedä sitten toimisiko Setterin taika yhtä täydellisenä toistamiseen. Se jää nähtäväksi myöhemmin, sillä tiedän jo, että seuraava keikka jää väliin. Joskus elämässä - jopa tällaisen toivottoman keikkahullun elämässä - on tärkeämpääkin. Tässä kohtaa raportointijonossa on vielä kiihkeän kuukauden edestä keikkoja, ja edessä merkkitapaus, jota en jättäisi väliin mistään hinnasta. Tai niin luulin, kunnes ylitsepääsemätön este rysähti aivan liian lähelle, muttei kuitenkaan kohdalle. Vielä pari päivää hermoilen terveenä pysymistä, kun se hiton koronakin on - ainakin tietoisesti - sairastamatta, ja toivon, että pääni on sen verran kasassa, että pystyn nauttimaan Ilpon 10-vuotisjuhlakeikasta. Voinhan samalla juhlistaa omaakin 10-vuotista, parhaista parhainta, sieluani eniten hoivannutta keikkaputkea Ilpon matkassa. Osta sinäkin liput, ja tule mukaan!