Yhden hullun matka

Huhtikuu alkoi tuuriosumalla, tai oikeastaan harmillisen ja onnekkaan käänteen yhdistelmällä. Olin varannut mieheni kanssa Tampere-kylpylän vanhenevan lahjakortin takia, ajankohdan kivaan keikkakomboon täsmäten. Aurora-keikan peruuntuminen sai minut yrittämään retken aikaistusta, mutta onneksi se ei onnistunut. Lili & Luna -duon keikka, josta haaveilin, peruuntui juuri kun olin itse järkiintynyt ajatuksesta piipahtaa Tampereella kahdesti viikon välein.

Flute of Shame @ Old Mates Tampere 1.4.2022

Auroralta vapautuneeseen Tampere-iltaan ilmaantui Flute of Shamen keikka ajoitettuna SM-liigapelin perään. En muista kumpi paikallisista joukkueista pelasi, mutta saimme riemuita Kärppien jatkoaikamaalista samaan pöytään osuneiden oululaisten kanssa. Tunnin myöhässä aloittaneen, rumpalilla vahvistetun bändin kova volyymitaso suisti minut keikkafiiliksen ulottumattomiin. Ristiriita alkuperäisen Koop-hurahdukseni ja sen hetken tunnelman välillä oli karu, varsinkin kun muu yleisö täydessä pubissa vaikutti hullaantuneelta. Minulle setti oli samaan aikaan kulunut ja vieras. Koukuttumiseni kotimaiseen lienee peruuttamatonta ja nostalginen Kulkurin iltatähti pelasti vain vähän. Keikan sijaan tuuria taisikin olla se, etten ollut matkustanut sen takia.

O'Jess Duo (Tuomas Turunen & Heikki Sjöblom)
@ Viihdemaailma Ilona (Downtown Bar)Tampere 1.4.2022

Tunsin lähes käsikirjoittavani elämääni hömppäblogia varten, kun vaikean alkuillan jälkeen ”palasin kotiin”. Jatko-osuus oli Ilonan pubissa, korona-ajan perään hullulta tuntuvalla puoli yhden showtimella (erityisen hullua oli se, että yökerhon ison livetilan bilebändi soitti samaan aikaan). Viihdemaailman sokkelot pikaisesti kartoitettuani suunnistin jo jonosta havaitsemani O’Jess-duon luo. Alkuperäisellä Juhalla on aina paikka sydämessäni, mutta uusi kitaristi Heikki valloitti minut välittömästi soitollaan, asenteellaan ja tuoreemmilla Suomi-hiteillään, jotka siinä hetkessä tuntuivat erityisen raikkailta. Chisun Kohtalon oma on normaalisti lähes inhokkini, mutta nosti ison hymyn kasvoilleni Heikin ensimmäisenä laulunumerona. Soolovuorottelulla sain nauttia sekä uudesta että erittäin tutusta, eli Tuomaksen komeasta laulusta. Marssin Tampereen yöstä onnellisena mieheni viereen, missä maltoin pysyä myös lauantain - eli sunnuntaiaamuyön - uusintakeikan ajan. Kotiuduttuamme singahdin melkein saman tien vielä yhdelle pienelle keikalle, kun ihanat paikalliset Heidi ja Miitri Aaltonen musisoivat Kulttuuritila Nuijamiehessä Ukrainan hyväksi.

Heidi & Miitri Aaltonen @ Kulttuuritila Nuijamies 3.4.2022

Seuraavana torstaina suuntasin Hyvinkäälle, myös Ukrainan hyväksi järjestettyyn Hiljainen tienoo -konserttiin. Lähes itsestäänselvästi Mika Ikonen oli mukana ja esitti useamman biisin - vieläpä pääosin omiaan. Bulevardin puu kuultiin upeana jousisovituksena, tuoreen Yhden hullun matka -kokoelmalevyn versiota mukaellen. Muuten häntä säesti houseband, joka oli kuin lempimuusikoistani koottu "allstars": Anssi ja Niko Käsityöläisistä, sekä Pasi ja Sami Ilpon taustalta ja ties mistä muualta. Huomasin intoilevani erityisesti Pasista niin, että katseeni ja kamerani meinasi ohittaa hänen edessä laulavan Mikankin. 

Mika Ikonen ja Mikael Saari (taustalla Sami Kujala ja Pasi Jääskeläinen)
@ Hiljainen tienoo -hyväntekeväisyyskonsertti, Hyvinkää-sali 7.4.2022

Ennenkin Hyvinkää-salissa Mikan rinnalla koettu Mikael Saari esiintyi vaikuttavan intensiivisesti mutta oli herttaisen lähestyttävä kun kiittelimme häntä keikan jälkeen, mikä on minulle vaarallisen valloittava yhdistelmä. Yllättävimmän wau-efektin aiheutti kuitenkin nuori paikallinen räp-artisti Feenix, jonka vaaleissa piirteissä ja valloittavassa karismassa oli jotain tuttua. Ei oltu älytty odottaa, että nuorempi Ikonen esiintyisi tilaisuudessa ja vielä juuri ennen isänsä ensimmäistä vetoa. Vaikuttava Ihminen-biisi valitettavasti puuttuu vielä muutaman julkaistun joukosta.

Mika Ikonen, Sami Kujala, Pasi Jääskeläinen, Charlotta Kivistö ja Anssi Häkkinen
@ Hiljainen tienoo -hyväntekeväisyyskonsertti, Hyvinkää 7.3.2022

Pääsiäinen tuli vietettyä perheen parissa, mikä oli arvokkaampaa kuin sillä hetkellä ymmärsinkään. Seuraava loppuviikko tarjoili turhankin täyteläistä keikkaputkea kun ei jäänyt aikaa sisäistää yksittäisen kokemuksen hienoutta riittävästi. Varsinkin torstain Teeriklubin piti olla yksi kaikkien aikojen keikoista, mutta kaikki sen jälkeen koettu on haalistanut sitä muistoista. Maaliskuun klubin kohdalla huhtikuun vieraaksi oli vielä mainostettu Veeti Kalliota, eikä tuuraajaa oltu haettu kovin kaukaa. Tiedä vaikka vierailusta olisi sovittu kun kaksi juuri klubin alla Fakiirit-nimen saaneen bändin muusikkoa säesti Mikaa Hyvinkäällä - ja onhan Mika koettu Ilpon klubin vieraana ennenkin. Se marraskuun 2015 ilta nykäisi minut Kaikki on oolrait -biisin (live) perässä Mikan matkaan, missä on koettu ties mitä mahtavaa. 

Teeriklubi feat. Mika Ikonen - isäntänä Ilpo Kaikkonen ja säestämässä Fakiirit:
Pasi Jääskeläinen, Esa Parikka ja Sami Kujala @ Teerenpeli Lahti 21.4.2022

Riemua lavalla @ Teeriklubi

Nyt koin saman uudelleen aivan erilaisesta lähtökohdasta: valmiiksi myös illan tähtiartistiin kiintyneenä, isännän ja bändin lisäksi. Yleisön sekaan säntäily, mikä ensikohtaamisella hämmensi, hymyilytti nyt - se on osa Mikan hurmaavuutta. Mutta niin on myös rauhallisempi läsnäolo hänen eläytyessään omiin biiseihin, kuten sen ensimmäisen tärkeän uusintaan ja tuoreempaan Ainoo-versiointiin. Biisin levyversioon osallistuvaan Auroraan olin ihastunut jo ennen kun hän vieraili vastaavalla klubilla - myös silloin vuosia sitten - ja nyt olivat kaikki kolme aikuisikäni kuunnelluinta artistia tavallaan läsnä samassa hetkessä. Sinä iltana juhlistin erityisesti omaa hullua matkaani Mikan perässä, mutta ajatukseni harhailivat jo Ilpon tulevaan juhlakeikkaan vielä isompana merkkitapauksena - jonka tosin sitten kohtasin aika erilaisissa tunnelmissa kuin ennakkoon oletin.

Vain muutama tunti Lahdesta paluun jälkeen hyppäsin autoon kohti Imatraa. Vuorossa oli tutustuminen kehuttuun live-ilmiöön Vesterinen yhtyeineen. Linkki edellispäivään oli selkeä, kun konserttiajatus oli lähtenyt joulukuun Teeriklubilta, missä tykästyin yhtyeessä laulavaan Heini Ikoseen ja Kuka nyt tahtoisi -kappaleeseen (live). Siihen asti en ollut moista bändiä juuri noteerannut. Konsertin piti olla jo helmikuussa eikä uusi ajankohta keskellä keikkasumaa edesauttanut keskittymistä, mutta voi hyvänen aika miten upea kokemus se silti oli! Tämän bändin voi siis lisätä listaan musiikki-ihanuuksia, joista saan kiittää Ilpoa ja erityisesti Pasia, jonka yhteistyökumppaneita Teeriklubin parhaat vieraat ovat olleet.

Vesterinen yhtyeineen meet & greet @ Virta Imatra 22.4.2022

Tunnelmat virittyivät jo meet&greet-tilaisuudessa, missä bändin edustus esitti Nena laulaa ilmapalloistaan -kappaleen akustisesti sekä poseerasi iloisesti faneille ja fanien kanssa. Kuulijoina oli kokonaista neljä henkeä - vaikka samaan aikaan yli 500 suuntasi kohti loppuunmyytyä konserttisalia. Tilaisuus osoitti taas sen miten eri tason intensiteetillä suhtaudun live-musiikkiin kuin useimmat. En tajua miksei useampi ollut tarttunut optioon kun sitä lipun ostaneille mainostettiin - olin jopa hetkisen miettinyt kehtaanko viedä paikan jonkun "oikeamman" fanin nenän edestä. Lisähinta konserttilippuun ei ollut kummoinen - olisi sillä saanut juoman tai nipin napin kaksi konserttisalin aulabaarissa. Minulle elämys oli selvästi arvokkaampi, vaikka bändi Heiniä lukuunottamatta vieras olikin. Itse Vesterinen oli toki kasvona tuttu, ja tein varmaan erikoisen vaikutuksen väistämällä hänen tarjoamansa vieruspaikan yhteiskuvauksessa - tokaisin tahtovani Heinin kainaloon.

Vesterinen yhtyeineen (Heini Ikonen & Tero Vesterinen) @ Virta Imatra 22.4.2022

Keskellä konserttisalin kakkosriviä, parin metrin päässä pääsolistista, sain nauttia sellaisen tehoannoksen Teron karismaa, että ensi kerralla kelpaa hänenkin kainalo yhteiskuvassa. Jos minulla olisi tapana käydä kuumana miesartistien edessä, tämä olisi ollut otollinen hetki. Olihan tuo komea puvussaan ja esiintyjänä vaikuttava, mutta vielä vaikuttavampaa oli ison kokoonpanon iloinen yhteissoitto sekä väkevä rauhan ja yhteisöllisyyden sanoma. Bändihän oli vasta julkaissut soittolistan Ukrainan hyväksi, otsikoituna turhankin osuvan Sinisiä kukkia -kappaleen nimellä. Olin perehtynyt tuotantoon sen verran, että osasin intoilla erityisistä helmistä ja nauttia koko setistä. Vaikkapa Kolme hyvää vinkkiä on erinomainen esimerkki arkisesta tarinatekstistä, jollainen minuun vetoaa, kun vaan olen älynnyt avata sille korvani ja sydämeni. Bändin ehkä suurimman Tummilla teillä -hitin kertosäe oli tuttu, mutta vasta Heinin herättämä kiinnostus oli saanut minut oikeasti kuuntelemaan sen pysäyttävän tarinan. Se kyllä hämmensi, että uusimman albumin upea nimiraita Meissä asuu elämä ei mielestäni soinut. Olinkohan niin sekaisin kokemastani, että missasin sen, vaikka erityisesti odotin - hykerrellen sille, miten minut hurmaa elämä-teemalla: on ollut Hei elämää, Olipa kerran elämää ja ties mitä muuta.

Neljän päivän keikkaputken jälkipuolikkaan vietin Ellinoora-tunnelmissa. Nuijamiehen talkoolaisena sain kokea kunnon roudausrupeaman rempseän mutta tehokkaan teknikkoryhmän kanssa, kohtaamatta artistia lavan ulkopuolella. Jokunen muusikko vilahti seassa, mutta eivät hekään osallistuneet niihin osuuksiin, mitä talkoolaisina nähtiin. Aika paljon oli tapahtunut välissäkin, kun valtavasta keissikokoelmasta oli muotoutunut upea lava runsaine kukkakoristeineen. Omanlaisena keikkahulluna kirjaan merkittävimmäksi muistoksi sen, että saimme toisen talkoolaisen kanssa purkaa ja pakata ruusuhörhelöt keikan jälkeen. Jos taannoin olin sipsutellut Stam1nan keikalta ulos keveimpien koteloiden kanssa, nyt sain kantaa ylipainoisen, keski-ikäisen kroppani äärirajoille. Pieni polven kipeytyminen varoitteli innostumasta ainakaan tuota rankempiin kuntoilusessioihin, mutta Ellinooran varustelu oli kuulemma massiivisimmasta päästä. Kun Nuijamiehen remontti poistaa roudausreitiltä pahimmat portaat, osallistunen ilolla talkoisiin vastaisuudessakin, kun vaan keikkareissukiireiltäni ehdin. 

Lava valmis Ellinooralle ja bändille @ Kulttuuritila Nuijamies 23.4.2022

Samuli Sirviö & Ellinoora @ Nuijamies

Kun ovet aukesivat keikalle, ryntäsin varaamaan eturivipenkkiä, mutta keikan alkaessa muut eturiviin asettuneet nousivat lavan edustalle seisomaan. Minun oli pakko nousta perässä, tai en olisi nähnyt muuta kuin fanien selkiä. Reilun kädenmitan päässä Ellinoorasta ja kitaristi-tuottaja Samuli Sirviöstä olisi pitänyt olla erikoisen hyvä uppoutua tunnelmaan, mutta harhauduin harmittelemaan artistin äänen ylittävää yleisömeteliä ja kuvaamiseen epätoivoisia lavavaloja. Taaempaa keikka olisi taatusti kuulostanut hienommalta, ja nousevasta katsomosta olisi nähnytkin, mutta itsepähän olin paikkani valinnut. 

Seuraavana iltana Kuusankosken tasalattiaisella Pato Klubilla nautin kuulemastani enemmän muutaman penkkirivin taaempana, mutta samalla harmittelin huonompaa näkyvyyttä. Eturiveihin tottuneena en nähtävästi voi voittaa silloin kun eturivi on innokkaampien ja äänekkäämpien kansoittama. Olin kuitenkin tyytyväinen, että jaksoin lähteä, vaikka väsymys edellisillan roudauksesta painoikin. Äänimiestä moikkasin poistuessani ja muitakin tuttuja kasvoja oli ilo bongailla vaikkapa lavan takana valokuvaamassa. 

Ellinoora @ Pato Klubi Kuusankoski 24.4.2022

Kevään kolmen Ellinoora-keikan jälkeen totesin, että se riittäisi vähäksi aikaa - eikä mennyt kuin pari päivää kun taas ostin yhden Ellinoora-lipun. Mutta se on jo toinen tai pikemminkin kolmas tai neljäs tarina. Tätäkin oli tarkoitus jatkaa ainakin yhdellä erityistärkeällä keikalla, mutta tuli nyt vaan liikaa käänteitä sen jälkeenkin. Astetta rankempi pysähdys perhepiirissä vaikutti ensin aiheuttaneen musiikkimaailmaani vain pikkuruisen töyssyn, mutta vauriot paljastuivat tässä joitakin viikkoja myöhemmin. Keikkahömppäni kietoutuu useista langoista, joista yksi on nyt katkennut, tai ainakin mennyt pahasti solmuun, ja töyssy säästyköön "lopun alkuna" seuraavaan jaksoon.