Terveiset sinne

Hyvään vauhtiin palautunut keikkakiitoni keskeytettiin kovalla kädellä, kun huhtikuun lopun suunnitelmissa ollut BNC-risteily uudella Viking Glorylla vaihtui istuskeluun lapsuuskotini sohvalla. Ensijärkytyksen jälkeen helpotus huonokuntoisen äitini armollisen nopeasta lopusta edellispäivänä saattoi olla jopa surua suurempi. Kun hautajaisia oli järjestelty sen verran kun siinä kohtaa voitiin, käsittelin hämmennystäni miten parhaiten osasin: tarttumalla hopeareunukseen keikkarintamalla. 

Olin pitkin kevättä harmitellut Lili & Luna -keikkojen täpärää missaamista - erityisesti kouvolalaisduon kotikeikan ajoittumista iltaan, jolloin minun piti olla risteilyn jäljiltä Turussa. Väliyöpymiseen varatun hotellilahjakortin vanhenemisella sain perusteltua itselleni yön saman ketjun Kouvola-hotellissa, kotimatkalla siskojeni seuraan jääneen isäni luota.  Samalla vauhdilla annoin itselleni luvan käväistä saman rakennuskompleksin toisella kulmalla, niin hurjalta kun ajatus yökerhosta parin vuorokauden suruajan jälkeen tuntuikin. 

Lili & Luna @ Mulligan's Kouvola 29.4.2022

BNC-risteilyn korvaaminen Lili & Luna -setillä Mulligan'sissa tuntui taas yhdeltä keikkakohtaloni kummalliselta kierrepallolta. Olin paikassa, jossa olen kokenut lukuisia BNC-keikkoja, ja lavalla Tirrosen Leena, jonka BNC-Markuksen veli Elias voitti X factor -kisassa. Myönnettäköön, että olin koukuttunut ”Lunan" ja hänen siskontyttönsä "Lilin" tuoreeseen country-pop-albumiin tehokkaammin kuin Eliaksen odotettuun paluusingleen bändinsä kanssa. En muistanut haikailla samalla lavalla lainakappaleita veivanneiden perään kun koko kevään ilolla luukuttamani Kolme kaljaa ja kaupunkiin heräsi henkiin silmieni edessä.

"Luna" (Leena Tirronen)

Hurmaavan duon raikas laulu huippuammattilaisbändin edessä tuotti puhdasta riemua alusta loppuun, enkä itkenyt edes Kaikki päättyy kuolemaan -kappaleen kohdalla. Albumin nimiraidan (live) lisäksi olen intoillut ainakin Melaniesta ja Mun Dodgesta, sekä jo aiemmin Kultaisesta häkistä. Se oli päätynyt minulla tehosoittoon vähän vahingossa, kun unohdin sen testikuunneltavien uutuusbiisien listalleni enkä sitten enää raaskinut poistaa. Ainokaisesta albumista koottu kolmen vartin setti oli siinä hetkessä minulle vallan hyvä - pitkää bilebändi-iltaa en olisi jaksanutkaan. Myös Mikan ja Anssin paluu vappukeikkaperinteensä pariin jäi minulta kokematta. Hyvinkäälle suhaaminen heti paluun jälkeisenä päivänä olisi ollut aika hullua risteilyynkin yhdistettynä saati juuri kokemani jälkeen. 

Seuraavaksi oli edessä jotain niin valtavan odotettua, että olin hieman shokissa siitä, miten lähellä olin sen menettää. Olisihan viikon siirtymä ajoituksissa osuttanut sen hautajaispäivään. Suruaika-käsite pyöri päässäni - oliko sopivaa iloita muusta? -  mutten voinut olla menemättäkään. Keikkahullu keksii perustelut vaikka mistä, mutten halunnut varjostaa äitimuistojani ajatuksella, että hän olisi viimeisenä tekonaan vienyt minulta jotain niin tärkeää. Olin melko kasassa - jotenkuten työkykyinenkin, kai - mutten millään täyspäisessä keikkakunnossa kun suuntasin Lahteen. Uudessa Sammiosalissa juhlittaisi Ilpon 10 vuotta artistina ja yrittäjänä. Bändikeikka komeissa puitteissa oli Ilpolle itselleenkin selvästi tärkeä, kun se motivoi poikkeuksellisen näkyviin markkinointiponnistuksiin. Turhauttavan pitkään vanhentuneet nettisivutkin uudistuivat esittelemään keikkalistan merkkitapausta.

Valmiiksi haasteellisista lähtökohdista iltani sai vaikean alun kun havaitsin, että bändi soitti jo akustisesti saman kompleksin tutussa Kahiwa-kahvilassa, yksityistilaisuudessa. Tuppautumisen pelko on minussa syvällä - kehtasin tuskin vilkaista bändin suuntaan kun kävelin kurkkaamaan ovimiehen odottelupaikaksi suosittelemaa pubia seuraavan nurkan takana. En kyennyt jäämään sinne, missä houkutteleva soitto oli "niin lähellä mutta niin kaukana", vaan hiippailin takaisin ovelle ja kohti varsinaista keikkatilaa. Siellä istuin tovin aivan itsekseni, vain toimeton baarimikko seuranani. Normaalisti viihdyin keikoilla erinomaisesti yksinkin - saanpahan keskittyä täysillä musiikkiin - mutta nyt tunsin itseni kovin ulkopuoliseksi ja säälittäväksi. Miten en ollut saanut houkuteltua yhtäkään seuralaista, kun olisin Ilpon vuoksi halunnut tuoda bussilastillisen?

Ilpo Kaikkonen & Fakiirit (Pasi Jääskeläinen, Esa Parikka, Sami Kujala)
@ Sammiosali Lahti 6.5.2022: Ilpon 10-vuotisjuhlakonsertti artistina ja yrittäjänä

Onneksi saliin alkoi hiljalleen valua muitakin. Muutama sana puolitutun kanssa kevensi oloani, ja keikkailo alkoi kuplia kun kitaristi Pasi moikkasi baaritiskillä käväistessään. Kyllä tästä hyvä ilta tulisi - ja tulikin! Pitkä setti kartoitti Ilpon uraa 10 vuoden takaisesta Kleinbus-kesähitistä tähän päivään - hyvinkin kirjaimellisesti. Juuri tätä kappaletta kirjoitellessani odottelen muutaman tunnin päästä julkaistavaa biisiä, joka soi Sammiosalin keikalla julkisesti sekä ensimmäisen että toisen kerran. Ilpohan ei juuri koskaan suostu soittamaan samaa biisiä toistamiseen, vaikka monesti pontevasti toivotaan Terveisiä, Kryptoniittiä tai milloin mitäkin, mutta nyt Hunajaa valutettiin vastaanottavaiselle yleisölle vielä encoren muodossa.

Äiti Kaarinan onnittelupuhe pojalle - Pasi avustaa @ Sammiosali 6.5.2022

Välissä kuultiin melkoinen määrä elämäni tärkeimpiä biisejä, ja osasin ottaa ne riemulla vastaan. Turhaan olin pelännyt tunnereaktioitani laajasti edustettuun elämän rajallisuuden teemaan: "viimeinen päivämme tää", "kuolemaa ja syntymää", "laput varpaisiin", "hyvästi äiti" - vaikkei sinänsä kuolemaan viitaten - ja tietenkin vielä "terveiset sinne taivaaseen". Onneksi olen tuon Ilpon kuunnelluimman biisin mieltänyt nuoren ihmisen kuolemasta kertovaksi, ja säästyin kyyneliltä senkin kohdalla. Vahvin liikutus tuli keikan lopuksi kun Ilpon äiti yllätti poikansa hänen omien laulujen säkeitä yhdistelevällä onnittelupuheella. Selvisi keneltä Ilpo on perinyt "kynänsä" - laulutaito on kuulemma isältä. Riemuitsin illasta ja varsinkin Ilpon puolesta - upeasta juhlakeikasta kovin haastavien aikojen jälkeen - mutta kun normaalisti olisin liuennut Lahden yöhön kepeässä keikkaeuforiassa, raahustin nyt kohti tuttua yösijaa aivan uupuneena. Tunneskaalaani oli ilmeisesti venytetty niin rajusti eri suuntiin, että olin itse hajota siinä välissä.

Pete Parkkonen @ Vantaan päivän konsertti 15.5.2022

Pienet perhepiirin hautajaiset vietettiin seuraavana perjantaina - sattumoisin olin kurvannut lapsuuskotiini Lahti-työmatkan kautta - ja sunnuntaina olin jo keikkajunassa. Viisaammat saattaisivat väittää sitä surulta pakenemiseksi, mutta itselleni se oli luontevampi selviytymismekanismi kuin istua kotona synkistelemässä. Olisin ehkä voinut ohittaa Pete Parkkosen tai Suvi Teräsniskan yksinään, mutten molempia kerralla, kun tarjolla oli helppo päiväretki Vantaan päivän konserttiin. Marssin Tikkurilan konserttiaukion ohi ensimmäisen kerran kun Vantaan viihdeorkesteri kasautui lavalle, ja palasin ruokailemasta kun Suvi lauloi viimeistä soundcheck-biisiään. Se sattui olemaan Bond-sävelmä. Ajattelin hieman pettyneenä, että konsertti painottuisi orkesterille tutumpiin lainahitteihin, mutta jo Peten treenivuoro oikaisi epäilykseni. Kuulin juuri sitä, mitä Peteltä toivoinkin: omaa tuotantoa sisältäen äskettäin julkaistun Oon tässä -kappaleen. 

Pete Parkkonen & Suvi Teräsniska @ Vantaan päivän konsertti 15.5.2022

Itse konsertti eteni vuorovedoilla, ja lähes ensiesitys kuultiin Suviltakin Vihaton -kappaleen muodossa. Täydellinen elämä riipaisi syvemmältä kuin koskaan - "elämä on varjoa ja valoa" - mutta intoilin silti Peten esityksistä vielä aavistuksen enemmän, Kohta sataa -riehumista myöten. Nautin ison orkesterin säestämästä musiikista ja komeista puitteista. Ilmakin oli kirkastunut - juuri ennen konserttia oli rysähtänyt aikamoinen sadekuuro - ja keikkakuvaaja minussa oli aika liekessä (inspiroiduin jopa lisäämään kuvia fotoblogiini pitkästä aikaa). Oikeastaan ainut mitä jäin kaipaamaan oli kunnon tasavahva duetto, mutten harmitellut sitäkään, että konsertti huipentui Peten Voimaa ja valoa -kappaleeseen Suvin taustalaululla (live). 

Ideaali & JayWho? (Ideaali oikealla takanaan DJ Jussi Kuoma) @ Trio Lahti 19.5.2022

Seuraavalla viikolla Lahti kutsui jälleen työn merkeissä. Jättäydyin "firman" paluubussista omakustanteiseen junaan kokeakseni liian houkuttelevasti kokouspäivän perään osuneen Ideaali & JayWho? -duon keikan. Paria päivää vaille 51-vuotiaana varailin eturivipenkkiä kauppakeskuksen nuorisotapahtumassa, ja nautin veljesten iloisen energisistä räp-vedoista. Olin jotenkin onnistunut hetkellisesti unohtamaan, että he olivat juuri julkaisseet yhteisbiisin suursuosikkini kanssa. Oli sykähdyttävää yllättäen älytä, että nyt muuten soi Tuulelta suojassa - Auroran osuudet toki tietokoneelta. Lentokenttä - feat. Ilpo Kaikkonen oli valitettavasti karsiutunut setistä - olin jo hetkisen hykerrellyt ajatukselle miten kattava kokoelma lempiääniäni ehtisikään kuulua reilun puolituntisen aikana. 

Suomi-Pops Tops & Flops (Jari Hakuli, Juhan Goodman, Tuomas Turunen) 
@ Bar Milja Lauritsala 20.5.2022 

Seuraavana päivänä polkaisin pyörällä kotikaupungin toiselle laidalle kuulemaan tuttua Suomi-pops Tops & Flops -settiä. Iloitsin ensin hetkisen muusikkojen seurasta ja sitten musiikista, kunnes joku turhan riehakas tanssija törmäsi soittajien sekaan rikkoen sähkökitaran piuhan. Soitto jatkui pienen säätötauon jälkeen, mutta omalta osaltani tunnelma katkesi sen verran, että raaskin livistää seuraavan minisetin jälkeen. Olihan mieheni sillä välin palannut viikon reissulta, onneksi ymmärtäväisenä sille, ettei keikkahullu rouvansa ehtinyt lähilentokentälle vastaan. 

Seuraavalle viikonlopulle ei pitänyt olla suunnitelmia, mutta lukuisia BNC-keikkoja kanssani kiertänyt ystäväni sai minut viime hetkellä houkuteltua Helsinkiin ja Rymy-Eetuun. Olin suunnitellut piipahtavani siellä muutamaa viikkoa myöhemmin, mutta kesäkuun keikalle ei ollut enää innostusta. Kertaan sen verran, että BNC-keikkoja ehdittiin ravata kesästä 2012 asti - alkuun hyvinkin aktiivisesti - ja solisti Markuksen äänestä tuli ehkä rakkain kaikista (omia biisejähän en ole häneltä koskaan kuullut). Tammikuun risteilykeikalla Elias oli tuurannut, joten ikävä nimenomaan Markusta ja hänen laulua kohtaan oli kova yli puolen vuoden tauon jälkeen. Ainoa vaan, että tälläkin kertaa lavalle ilmestyi Elias, ilman ennakkovaroitusta. Minun vanhaa valokuvaa molemmista veljeksistä oli käytetty keikkojen mainontaan ennenkin, ja olihan se sinänsä aika osuva: ainakin jompi kumpi oli varmaankin ollut solistina kaikilla keikoilla. 

Markus ja Elias Hämäläinen @ Viking XPRS 31.12.2014
(nostalgiakuva, jota Rymy-Eetu käytti BNC-keikan mainostamiseen)

Sattumoisin Elias oli juuri julkaissut oman bändinsä toisen singlen. Ensimmäisestä, 10 vuotta odotetusta biisistä olin intoillut kun se julkaistiin kirjaimellisesti kesken risteilykeikan, mutta tämän otin vastaan hillitymmällä kiinnostuksella. Ulkoavaruusteemasta ammentava some-mainostuskin tuntui korostavan sitä, miten vieras Eliaksen musiikkityyli minulle on. Useampi vuosi sitten olisin saattanut ahkeralla kuuntelulla tehdä siitä "omaani", mutta nyt on auttamatta myöhäistä. Musiikkimakuni on juurrutettu muualle. 

Eliashan on huikea laulaja, ja pakottaa loistavan bändin aavistuksen uusiutumaan, siinä missä setti Markuksen kanssa oli ollut liiankin vakiintunutta. Basisti Antin pomminvarmat The Final Countdown -tyylin tykitykset piristävät myös settiä. Mutta nyt en osannut keskittyä siihen mitä olin kokemassa - "en mieti mitä saan vaan mitä menetän", Eliaksen debyytin avausraitaa lainatakseni. Murehdin Markuksen poissaoloa, mutta seurasin keikan sinnikkäästi loppuun, aamukolmelta päättynyttä neljättä settiä myöten. Ajatukseni, että mahdollisesti viimeinen Rymy-iltani piti hoitaa kunnialla, taisi olla turhankin osuva. Keikalta kotiuduttuani kuulin, että Eliaksen tuurausvuoro jatkuu toistaiseksi - niin pitkään kun hän muilta kiireiltään tuurata ehtii. Sen jälkeen ei tiedä kuka bändissä laulaa, vai laulaako kukaan. Markus, joka esiteltiin lukemattomilla keikoilla tyyliin "tänään meillä laulussa, huomenna ja aina meillä laulussa", on ainakin tämän hetken tiedon mukaan poistunut bändistä lopullisesti.

Brand New Classics solistinaan Elias Hämäläinen (bändissä Juhana Jansson,
Tuomas Laivaara, Antti Saksa ja Vili Itäpelto) @ Rymy-Eetu 27.5.2022

Olimme ystäväni kanssa pyöritelleet ajatusta lähestyvästä 10-vuotisjuhlasta bändin matkassa, mutta yhtäkkiä selvisi, että ainakin meidän ja Markus-vetoisen BNC:n yhteinen matka olikin päättynyt jo puoli vuotta aikaisemmin marraskuiseen Rymy-iltaan, josta minäkin olin poistunut kesken. Tämän tarinan alussa väliin jäänyt risteily olikin ollut astetta suurempi menetys. Ymmärtääkseni laivalla olisimme vielä voineet kuulla Markuksen laulua tämän bändin kanssa - ehkä viimeisen kerran. 

Muutosta sulatellessa taitaa mennä tovi. Minusta tuskin on enää innostumaan Elias-vetoisesta BNC:stä - Markuksen rooli on ollut niin keskeinen. Vaikea myöskään kuvitella, että joku uusi hurmaisi minut solistin paikalla. Saattaisi hän minulta mahdollisuuden saada, kun se muu retkue ympärillä on edelleen rakasta, mutta pahoin pelkään, etten heitäkään tule liiemmin näkemään. Ikävä tulee - varsinkin Viliä, joka on kaikissa tilanteissa ylläpitänyt hyvää tunnelmaa koskettimiensa takana.

BNC @ Rymy-Eetu 27.5.2022 - etualalla Vili Itäpelto

Muusikot ovat vähän kuin voisin kuvitella puolison ystävien olevan eron jälkeen - eivät ehkä virallisesti entisiä ystäviä, mutta käytännössä kuitenkin, kun luontevat puitteet kohtaamisille puuttuvat. On myös haasteellista suhtautua toiveikkaasti Markuksen uuteen tulemiseen. Kasaako hän uutta kokoonpanoa, ja jos kasaa, innostuisinko itse siitä vielä? Kuulisinko koko asiasta, kun somessa toivottoman hiljainen muusikko ei ole millään lailla julkisuudessa? Muistettakoon, etten tietäisi koko tyypistä, ellei hänen veljensä olisi osallistunut TV-laulukisaan. Toki oleellisinta on, että hänellä itsellään olisi kaikki hyvin. Lähettelen siis lämpimiä terveisiä kirvesmiehen työhön, tai missä hän nyt sitten vaikuttaakin. Ehkä hyvää elämää voi elää julkisesti laulamattakin, vaikka olisi millaisella miljoonan taalan samettiraspilla siunattu. 

Sydämeni laulut -yhteislaulukonsertti @ Torille Hyvinkää 28.5.2022: Jussinmäen jukeboksi
(kuvassa Jakke Saarinen, Sami Kujala ja Pasi Jääskeläinen) vieraanaan Marita Taavitsainen

Yökerhon pimeydestä ponnistin valoon ja iloon. Kun koko reissu tuli yllättäen, en ollut osannut yhdistää, että Sydämeni laulut -konsertti Hyvinkäällä osuisi kivasti paluupäivään. Sopivasti silmieni eteen tupsahtanut some-mainos sai minut pinkaisemaan hotelliaamiaiselta sille pienelle lähijunapätkälle, joka kotimatkaan tuli lisää. Solistivuorossa ollut Marita Taavitsainen ei ennakkoon juuri innostanut, mutta "Kitara-Pasin" taika tunnetusti tarttuu vierellä laulaviin. Koko Jussinmäen jukeboksi on mainio, mutta valloittavinta oli Maritan ja Pasin keskinäinen jutustelu muun muassa tyttäristään, jotka seurasivat keikkaa yhdessä - varhaisteinien tyyliin riittävän etäältä. Toki laulutkin ilahduttivat - André itseoikeutettuna huipennuksena. Pieni sadekaan ei haitannut terassin suojaavien varjojen alla - tuntui päinvastoin siltä, että se tiivisti tunnelmaa. 

Sydämeni laulut - tähtivieraana Marita Taavitsainen (taustalla Jussinmäen jukeboksin ja
Torille-terassin johtohahmo, viulisti Charlotta Kivistö)

Päädyin ajatukseen, että hieman onneton Rymy-ilta tarvittiin ohjaamaan minut Hyvinkäälle, josta tulikin reissun pääkohde. Olin kiitollinen Pasista ja hänen ympärillään soittavista muusikoista, Ilposta, jonka ansiosta Pasiin, Mikaan ja koko Hyvinkää-klaaniin tutustuin, sekä muista samaan ketjuun liitetyistä: Aurorasta, Ideaali & JayWho?:sta ja viimeisimpänä Vesterisestä yhtyeineen, jonka Pasin kanssa laulava Heini Ikonen minulle esitteli. Sattumalta aloin juosta Ilpon ja BNC:n keikoilla erittäin samanaikaisesti ja rinnakkain. Ensimmäisen Ilpo-keikkani 10-vuotispäivä osui nyt kesäkuulle ja BNC-reissun laskemme alkaneen 10 vuotta sitten heinäkuussa, vaikka bändi oli koettu Eliaksen taustalla aiemminkin. Alkuun Markus - ja toki silloin vielä Eliaskin - veti minut liikkeelle ja Ilpon keikat olivat "sivuosumia", mutta roolit kääntyivät jo useita vuosia sitten. Ilpon biiseistä tuli "sielunmusiikkia", joka jyräsi pelkät coverit vaikka miten maagisella äänellä esitettynä. Tässä kohtaa on todettava, että erittäin hyvä niin. Musiikkimaailmani, joka nyt on niin hengästyttävän täyteläinen, että kesäkuun keikoista on jatkettava myöhemmin, saattaisi muuten olla aikamoisen autio.