Prinsessa Armaada

Toukokuun keikkajakso päättyi siis Hyvinkää-piipahdukseen. Seuraavakin perjantai oli kiinnitetty Hyvinkäälle, mutta torstaille ilmaantunut lisähoukutus minun oli tarkoitus väistää. Normaalisti hyvinkin joustavan työni piti tarjota riittävät hidasteet. Keskipäivän tapaaminen oli kuitenkin jo siirtynyt. Aamulla havaitsin, että harvinainen iltakiinnitys oli peruuntunut ja aamupäivän etäkokous ilman agendaa. "Kolme on jo kohtaloa", totesin, keräilin reissukamat kuunnellen kollegoiden jutustelua luureistani, ja hyppäsin autoon.

Lisäjännitystä ulkokeikkaan toi sää, mutta sain udeltua artistilta itseltään vahvan arvauksen toteutumisesta. Sateista olikin, mutta Torille-terassin lava oli jo ahdettu täyteen jousikvartetin varustusta. "Hevinkäällä" ei hevillä luovutettaisi! "Kesäklassista"-sarjan avauskonsertti lupaili RockFest-viikkoon sopivia rock-klassikoita, mutta terassivarjojen alle suojautunut yleisö sai kuulla myös jousisovituksia vierailevan Mika Ikosen omista kappaleista. Yksi hänen tuotantonsa sykähdyttävimmistä lauluista, Bulevardin puu, soi keväisen kokoelmalevyn akustista versiota myötäillen. Omiensa jälkeen Mika tunnelmoi Metallicaa (live) ja päätti setin revittelemällä Iron Maidenia. 

Mika Ikonen & The Synkronis Quartet @ Torille Hyvinkää 2.6.2022

Tapaan kiinnittää reitit ja yösijat ennakkoon, mutta äkkilähtö jätti suunnittelut vähemmälle. Yöpyminen Hyvinkäällä ei ollut optio tuhansia vetävän festarin takia. Toisen yön viettäisin Lahdessa, mutta sade ei houkutellut sinne pyörimään ylimääräiseksi vuorokaudeksi. Päätin hurauttaa teinihuoneeni valmiiseen petiin - olihan matka sinne tunnin lyhyempi kuin kotiin, ja tapaisin samalla leskeksi jäänyttä isääni. Kirkastuneessa illassa älysin kerrankin kurkata reitille osuvan Ruotsinpyhtään Ruukki-alueen lumoavat maisemat.

Seuraavan päivän ajoetappi oli hermostuttava, kun bensiinivalo syttyi jo alkumatkasta, eikä maisemareitilläni ollut tankkauspisteitä. Selvisin kantahostelliini Lahteen ja päätin, että autoilu riitti sille päivälle. Olikin kaikin puolin järkevämpää jatkaa Hyvinkäälle junalla. Kohde oli edellisen viereinen Kulttuuriterassi ja säestävä kvartetti vaihtunut kitaristiin. Tutun energinen Mika&Anssi-duo aloitti etuajassa, mikä sotki keskittymistäni, kun seuralaiseni oli myöhässä. Ensimmäinen setti meni hieman huolestuneeseen odotteluun, mutta toisesta nautimme yhdessä - kuin myös aina niin ilahduttavasta höpöttelystä Mikan kanssa keikan jälkeen.

Anssi Häkkinen & Mika Ikonen @ Kulttuuriterassi Hyvinkää 3.6.2022

Paluujunaa odotellessani huomasin, että samalla olisi päässyt Tampereelle asti, ja luulin sillä hetkellä kiinnittäneeni seuraavan viikon kuviot. Kolmas perättäinen Mika-keikka Hyvinkäällä jäi kuitenkin väliin, kun Mika itse sai korona-osuman. Olin jo lähtökuopissa kun kuulin peruutuksesta, mutta päätin rauhottaa lisälomapäivän kotiin. Auroran Tampere-keikalle ehtisin seuraavan aamun junalla, jonka olin varannut jo kun keikka tammikuulta siirrettiin. Artistin lisäksi paikka oli houkutellut, ja G livelab osoittautui kehujen veroiseksi. Terassilla viihdyin jo ennen ovien avautumista, ja asettuminen ennakkotilatun juomani ääreen aivan kiinni lavaan nosti ison hymyn huulilleni. "Täällä todella ymmärretään eturivipaikkaa toivonutta asiakasta". 

Aurora & DJ Resupekka @ G livelab Tampere 9.6.2022

Aurora oli kuunnelluin artistini vuonna 2015, kun olin ihastunut hänen tuoreeseen reggae-pop-tuotantoonsa salamavauhtia. Oli hyvä hetki uudelle, kun Ilpon toinen albumi oli vasta tuloillaan, enkä ollut Mikaan vielä törmännyt. Keikkoja kiersin jokusen vuoden, mutta nyt oli ollut korona-aikaa pidempi tauko - artisti itsekin oli pitänyt opintovapaata esiintymisistä. Välivuodet pyyhkäistiin pois jo avausbiisin aikana, ja tuntui kuin olisin palannut kotiin. En kaipaillut live-bändiäkään - DJ:n edessä artisti sai täydemmän huomioni. Tutut laulut soivat sielussa asti, ja hoilasin mukana niin paljon kun intiimillä istumakeikalla kehtasin. Nautin uudemmista (Vettä kaivoon, Puhu mulle, Ystävä) melkein yhtä paljon kun aikoja sitten sydämeen juurtuneista (Se soi, Kulkijan laulu, Kaikki mitä näät...). 

Aurora @ G livelab Tampere

Keikan päätyttyä DJ huomasi minun tähtäilevän kuvaa biisilistasta, ja nappasi sen takahuoneeseen artistin nimmaroitavaksi. Aurora itse kiikutti sen takaisin. Ymmärsin, että hän oli muutenkin aikeissa tulla moikkaamaan, mikä toki ilahdutti suuresti. Jäin pyörimään Tampereen kauniiseen kesäiltaan, ja jatkoin aamulla Helsinkiin, kuten olin hyvissä ajoin suunnitellutkin. Viikolla olin tosin käynyt henkisen painin keikka-ahneuteni kanssa. Lahtelainen ystäväni oli tarjonnut minulle ilmaislippua SoundFest-viikonloppuun. Innostuin ensin, mutta peruin sitten tarttumiseni tarjoukseen. Pääperusteluni oli, että keikkaputkesta tulisi liian raskas, mutta loppujen lopuksi taisin olla liian kiintynyt alkuperäiseen suunnitelmaani - ja hyvä niin, koska illasta tuli merkittävän hieno.

Hanna Pakarinen palasi vihdoin oman musiikin ja bändin kanssa lavalle, kun aiemmin odotettu paluukeikka oli siirtynyt tammikuulta maaliskuulle ja sitten syksyyn. Paikka oli upea ja minulle uusi, Puotilan kartanon pihapiiri. "Ufon laulukerho" -nimitys oli ensin hämännyt minut ajattelemaan, että Hanna olisi vieraana ja laulaisi ehkä pääosin covereita, mikä olikin osasyy siihen, että luulin hetken voivani vaihtaa keikan festareihin. Ihan oma keikka veti pakottavammin puoleensa, varsinkin juuri nyt, kun sekin tuntui kotiinpaluulta seikkailtuani kohta kaksitoista vuotta vieraammilla mailla. 

Hanna Pakarinen @ Puotilan kartano 10.6.2022

Tässä kohtaa on viitattava kauas musiikkimenneisyyteeni, pohdintaan syksyn 2010 uutuusalbumeista (sattumalta palaan pian myös jutussa kolmantena mainittuun Happoradioon). Historiankirjat kertovat jo, että Pakarisen suomenkielinen debyytti jäi Elias Hämäläisen ainokaisen albumin ja keikkailun jalkoihin, ja jo ennen Eliasta olin hurmioitunut Koop Arposesta. Hanna on toki koko ajan ollut kuuntelussa ja seurannassa, mutta ilman hullua keikoilla juoksemista (Florida-keikkamatkaa voinee pitää hieman hulluna, mutta pääsyyllinen siihen oli Mika, ja Hanna vain lisäsi lähtöhaluja). Kevään mittaan oli vahvistettu vieraantuminen Koopin keikoilta ja surtu Hämäläis-seikkailun jonkinasteista päätöstä (enempiä veljiä ei tainnut olla?), joten tuntui hyvältä sulkea ympyrä heittäytymällä Hanna-fanitukseen - ikään kuin 12 tai jopa 18 vuotta myöhässä. Hannahan on oikeastaan kaiken ihanan alku ja juuri. En tiedä olisinko lähinnä vain vuosittaisia Koriseva-konsertteja kiertäneenä kolmekymppisenä innostunut Idols-formaatista, ellei paikallinen media olisi hehkuttanut "meidän" trukkikuskia, joka sitten voitti koko kisan. 

Kartanolle saapuessani soundcheck oli vielä menossa. Prinsessa Armaada soi ja tiesin heti tulleeni ”suuntaan oikeaan”. Hannakin tunnisti ja huikkasi "ihanaa kun tulit" -tervehdyksen. Laulukerho -osuus näyttäytyi Ufo Mustosen omana minisettinä, joka viihdytti siinä hetkessä, mutta myönnän, etten enää muista yhtään biisiä. Odotin vain Hannaa ja bändiä lavalle. Kuulimme läpileikkauksen Hannan koko uralta. Vaikka itse innostun enemmän tuoreemmasta suomenkielisestä, kuten siitä ensimmäisestä Paperimiehen tyttärestä (live), oli aika legendaarista kuulla myös alkuaikojen kappaleita, euroviisujen edustusbiisistä (live) puhumattakaan. 

Hanna Pakarinen feat. Kristiina Wheeler @ Puotilan kartano 10.6.2022

Tunnelma huipentui toiseksi uusimman kappaleen, Sun aika tulee vielä, kohdalla, kun Hanna pyysi ystävänsä ja kanssakirjoittajansa Kristiina Wheelerin laulamaan taustoja. Olin havainnut takavuosien suursuosikkini yleisön joukosta, mutten osannut haaveilla, että hänet nähtäisi esiintymässä. Aika paljon taivuttelua - suorastaan painostusta - se vaatikin. Upean biisin ympärille muotoutui maaginen hetki, ja räpsin siitä maanisesti kuvia. Ilahdutti, kun Kristiina myöhemmin kyseli niitä itselleen ja sometti hauskoilla kommenteilla varustettuna - valitettavasti tosin vuorokaudessa häviävinä tarinaversioina. Kristiina vaikutti nauttivan lavahetkestään niin valtavasti, että harhauduin hetkeksi haaveilemaan hänen paluusta artistiksi, mutta lauluntekijän rooli nimenomaan Hannan työparina olkoon nyt riittävän riemastuttava. 

Hanna Pakarinen, Kristiina Wheeler ja musiikin riemu

Pikkuruinen pettymys oli se, ettei uusinta uutta Vuoretkin murtuu -kappaletta kuultu, mutta sekin unohtui kun sain vaihtaa pikakuulumiset molempien supernaisten kanssa. Yksityishenkilönä paikalla ollutta Kristiinaa lähestyin varovasti, mutta hän kohtasi vanhan fanin lämmöllä. Mainittakoon vielä, että reilu viikko myöhemmin Hanna oli Lappeenrannassa - ei laulamassa, vaan yleisön haastateltavana "uteliaiden pikatreffeillä" satamatorilla, Prinsessa Armaada -ravintolalaivan vieressä. Kun ei muutaman treffattavan rivissä hänen eteensä muodostunut heti jonoa, tartuin tilaisuuteen. Höpöteltiin lähinnä Lappeenranta-asioista, kuten vedyistä, mutta kai vähän musiikistakin. Lauluosuuden Hanna hoiti TV-kameroille Yle olohuone Lappeenrannassa -ohjelmassa. 

Ylen Pointti-kaupunkifestivaalit / Uteliaiden pikatreffit @ Lappeenranta 18.8.2022

Tampere-Helsinki-turneelta kotiuduin lauantaina - en sentään sunnuntaina, kuten olisi käynyt, jos olisin vaihtanut Hannan Viiviin, Wiskariin, Roope Salmiseen koirineen, Idan ja Kalleen, Brädiin sekä Ellinooraan Lahti-festareilla (minulle on ihan tyypillistä, että yksi tosi tärkeä artisti voittaa puoli tusinaa muuta kiinnostavaa). Maanantaina palasin Helsinkiin työn merkeissä kolmeksi päiväksi, ja olin jo päättänyt jäädä sinne odottamaan torstai-iltaa. Keskiviikon bonus-keikan jouduin jopa valitsemaan. Kauniina kesäiltana Happoradion akustinen erikoissetti Mummotunnelissa houkutteli aavistuksen enemmän kuin Tommi Läntinen On The Rocksissa. 

Happoradio (AH Haapasalo, Aki Tykki) @ Mummotunneli 15.6.2022

Happoradiokin oli tosiaan samassa sumassa, mistä viskauduin vuosiksi Hämäläisen veljesten vuoristorataan, eli olisi hieman erilaisella tuurilla saattanut nousta suursuosikiksi. Myöhempinä vuosina Happoradion eli Tykin lyriikat ovat edustaneet minulle aavistuksen liiallista koukeroisuutta, kun Kaikkonen ja Ikonen ovat latoneet suoraviivaisempaa tarinaa syvemmälle sydämeen. Toki olen silti Happoradion tuotannosta pitänyt - erityisesti Silta soi paljon ensimmäisen koronakevään aamukävelyillä. Mummotunnelin setistä nautin kunhan ymmärsin luopua huolella varaamastani paikasta. Yhden ihmisrivin paksuinen fanimuuri edessäni ei ollut ongelma mutta suoraan silmiin töhöttäneet lavavalot olivat. Sivummalta lavan suuntaan saattoi katsellakin, mikä on minulle kovin tärkeää kuulemisen lisäksi.

Mika Ikonen @ Rautatientori Helsinki 16.6.2022

Viikon pääkeikka oli Rautatientorin Burger Lovers -festivaalilla. Mika oli jo pitkään mainostanut settiään siellä oman musiikin keikkana, jonka ehdottomasti tahdoin kokea - toki muutenkin, mutta myös paikatakseni vanhan "trauman". Harva asia on harmittanut niin paljon kun Mikan soolodebyyttiin pohjautuneen festarikeikan missaaminen niinkin lähellä kuin Mikkelissä kesällä 2017. Uusia tilaisuuksia ei sitten tullutkaan, kun Mika palasi vuosiksi cover-maailmaan. Katua en silti voinut. Mitä enemmän olen käynyt Ilpon keikoilla, sitä paremmin ymmärrän itseäni - sitä, että silloinkin päädyin kuulemaan häntä bändin kanssa harvinaisen hienoon yökerhoon.

Mika Ikonen bändeineen (Anssi Häkkinen, Petri Rahikkala, Niko Berg, Tuomo Kovalainen)
@Burger Lovers Festival Helsinki 16.6.2022

Mutta nyt oli kyse Mikan suuresta hetkestä, jota seurasin onnellisena, Mikan keikoilta löytyneen kaimaystäväni seurassa. Muuta yleisöä olisi saanut olla enemmän, mutta ei väki juuri lisääntynyt, kun vuoroon tuli ehkä hieman nimekkäämpi Disco-yhtye. Sitäkin olisimme mielellämme kuunnelleet, mutta parin biisin jälkeen oli riennettävä viereiselle asemalle. Jatkoimme junalla Hyvinkäälle Mikan ja bändin perässä. Edellisviikolta siirtyneestä festarisetin harjoituskeikasta tulikin jatkot. Mikan biisit soivat vielä sykähdyttävämpinä tiiviimmällä Torille-terassilla kuin festarialueella, missä väki seuraili etäältä hampurilaisten ja oluiden ääreltä. Yöksi palasin Helsinkiin, missä loppuviikon lomaosuuteen osallistunut mieheni odotti hotellissa - oli hän onneksi löytänyt omaa iltaohjelmaa, kun vaimon keikkailu taas vähän kesti. 

Mika Ikonen poistuu lavalta Torille! -terassin keikan päätteeksi 16.6.2022

Seuraavana päivänä olisin voinut jatkaa Auroran alkuiltasettiin samoilla festareilla, ja ehtinyt sieltä Rymyyn, mutta edellinen tarina raportoi aika huolella miksi en sinne enää innostunut. Sen sijaan olin löytänyt syyn kotiutua ajoissa - ja napata auton paluusuuntaan. Kouvolaan olisin toki voinut jäädä suoraan Helsingin junasta, mutta sitten en olisi päässyt yöksi kotiin. Ilpolle oli ilmaantunut lyhyellä varoitusajalla trubaduurikeikka Kymi GP-ravitapahtuman avausiltaan. Paikka oli tuttu alkukevään duokeikalta, mutta nyt oltiin ulkosalla ja hevosetkin juoksivat radalla. 

Ilpo Kaikkonen @ Kymi GP etkoravit 17.6.2022

Ilpo Kaikkonen @ Kouvolan ravirata 17.6.2022

Minähän en raveista mitään ymmärrä, mutta sain itse artistilta pientä valaistusta keikkaa odotellessa. Yritin tasapainotella Toto-pelirauhan antamista ja mukana jännittämistä, enkä udellut musakuvioista, vaikka edessä oli ensimmäinen biisijulkaisu yli kahteen vuoteen. Alkoi jo epäilyttää toteutuisiko keikka, kun hevoset olivat pääroolissa, mutta heti ravien päätteeksi soineet näytekappaleet saivat huippuravurien esittelyn jälkeen jatkokseen kunnon setin. Hunajaa soi trubaduuriversiona ja seuraavalla viikolla sain sen vihdoin silmukkasoittoon. Telttakatoksessa oli aika paljon hälinää, eli musiikillisesti ilta ei ollut kaikista nautittavimpia, mutta kokonaisuus loi hyvän mielen, kuten Ilpon keikoilla aina.

Kesäkuulle mahtui vielä pari keikkaa. Sain jatkaa pisintä keikkaperinnettäni, kun Arja Koriseva palasi parin koronakesän tauon jälkeen lähitanssilavalle juhannuspäivänä. Uutta oli se, että keksin pyöräillä Iitiälle - matkahan on sähköavusteiselle sangen ketterä kahdeksan kilometriä, ja varsinkin kesäöistä paluumatkaa polkiessani tunsin olevani erittäin elossa. Artisti tarjoili enimmäkseen tuttua iloista menoa, mutta sykähdyttävin esitys oli uudehko Puhun pienillä kirjaimilla -kappale - ensimmäinen, jota Arja itse on ollut itse tekemässä. 

Arja Koriseva @ Iitiän lava Lappeenranta 25.6.2022

Pete Parkkonen Jazz Orchestra (Pope Puolitaival) 
@ Imatra Big Band Camp 30.6.2022

Seuraavana torstaina otin vielä tuttavan vinkistä äkkilähdön Imatralle. Pete Parkkonen Jazz Orchestra esiintyi kävelykadun lavalla Big band -viikon konsertissa. Orkesteri oli komea ja Pete toki huikea, mutta paljon mieluummin olisin kuullut häneltä omaa tuotantoa. Cover-klassikoihin en osannut keskittyä niin, ettei massiivinen mäkäräisparvi olisi häirinnyt hermoromahduksen partaalle. Onneksi sinnittelin kuitenkin loppuun. Viimeinen kappale oli suomennos TV-ohjelman avustuksella Martiniquen saarelta löytyneen - aiemmin tuntemattomaksi jääneen - Peten isoisävainaan levytyksestä. En tiedä kumpi oli oleellisempaa - kieli vai henkilökohtaisuus - mutta kappale sykähdytti ihan eri tasolla kuin mikään muu keikalla kuultu. Välittömästi keikan päätyttyä suuntasin kotiin valmistautumaan seuraavan päivän lähtöön. Edessä oli niin iso ja erityinen turnee, että sen käsittely on pakko jättää toiseen kertaan.