Täydellinen myrsky

Kevät oli keikkojen puolesta antoisa mutta töissä kuormittava, mikä on osaltaan jumittanut tätä blogia. Olen jaksanut keikkailla mutten kirjoitella ennen kuin nyt kesälomalla. Kun minulla on pieni pakkomielle edetä aikajärjestyksessä, alkukesän elämykset, kuten tupla-annos elämäni bändi Zero Ninea, joutuvat hetken muhimaan. Ensin on koukattava huhtikuun puoliväliin, jolloin koin Hanna Pakarisen kahdesti vuorokauden sisään - Lappeenrannan Nuijamiehessä (20) ja Kuusaan Pato Klubilla (22). 

Hanna Pakarinen @ Kulttuuritila Nuijamies 15.4.2023

Keikat olivat ihanan erilaisia. Nuijamiehessä mukana oli Hannan sukulaisia ja ystäviä tanssimassa lavan edustalla menevämpien biisien tahdissa. Kuusaalla oltiin Hannan aviomiehen, rumpali Risto Niinikosken kotikentällä, ja ohjelmisto oli sovellettu istuvalle, hartaasti kuuntelevalle yleisölle. Hannan upeaa uudempaa tuotantoa, kuten juuri julkaistu Täydellinen myrsky, kuultiin molempina iltoina, mutta pari alkuvuosien englanninkielistä rallia korvautui Carola-balladeilla Kuusaa-konserttiin. Riston sunnuntaiklubin huipennuksena soi Nyt on mun vuoro, joka viitisen vuotta sitten avasi itkupadot Floridan Suomi-festareilla, joilla toipuilin työuupumuksesta. Tilanne on nyt ollut turhan samankaltainen, vaikka eri syistä, joten laulu kosketti taas syvältä.

Hanna Pakarinen ja bändi (Jaakko Kääriäinen, Risto Niinikoski, Tero Palo)
@ Pato Klubi Kuusankoski (Riston klubi) 16.4.2023

Hanna-keikkojen välissä kuulin Markus Hämäläisen Gusto-bändiä Kouvolan Mulligan'sissa (21) - yökerhossa, joka hänen aiemman Brand New Classicsin kanssa tuli erittäin tutuksi. Muulloin niin puuduttava puolen yön showtime oli kerrankin täydellinen. Kipitin autoon heti Hannan poistuttua lavalta, ja perillä kurvasin WC:n kautta baaritiskille juuri kun alkusoinnut helähtivät. Yökerhomeininki on jo tovin tökkinyt - varsinkaan Rymy-Eetuun ei ole enää mitään intoa - mutta "Mullissa" viihdyin yllättävän hyvin. Visuaalisiksi päivitetyt lavavalot ja kaunis Iida koskettimien äärellä inspiroivat keikkakuvaajaa, ja Markuksen ääni hiveli melkein kuin vanhoina hyvinä aikoina. Ainoa vaan, että "kanaemo-fanina" olin aistivinani hänen olemuksessaan jotain huolestuttavaa. En tiedä välähtelikö reippaasti esiintyneen ilmeessä surua vai kevätflunssaa, mutta onneksi olen myöhemmin kohdannut laulajan taas iloisempana itsenään. 

Gusto (Iida Häkli, Juhana Jansson, Markus Hämäläinen) @ Mulligan's Kouvola 15.4.2023

Seuraavaksi vuorossa oli vakiintunut Teeriklubi-torstai (23), mutta vakiintuneet turistikuvioni jäivät väliin kun pääsin Lahteen vasta pitkän kokouspäivän päätteeksi. Tämä oli nyt se kerta, josta Pasi oli poissa, mutta hän oli silti varmistanut bändille ja yleisölle hyvät oltavat. Kuten useimmat Teeriklubi-vieraat, Annika Eklund on Pasin tuttuja, ja mukana tullut kitaristi-puoliso säesti ansiokkaasti myös Ilpon ensimmäistä settiä. Annika esitti pääosin omaa tuotantoa sekä Yön klassikoita, joita hän saattoi taustalaulukokemuksellaan vetää kuin ominaan. Huomasin muuten vasta tätä kirjoittaessani, että hän on Särkyvää -biisin levyttänytkin. Innostuneimman yleisöreaktion herätti tietysti Shanghain valot - yksittäisen jättihitin merkitys artistin uralle ja suosiolle on melkoinen. 

Teeriklubi 20.4.2023: Ilpo Kaikkonen feat. Annika Eklund
(bändissä tuuraava kitaristi Jussi Turunen, Esa Parikka ja Sami Kujala)

Kirjoittajan tytär Annika Ikonen esittelemässä
Friidu-jäätelöään Suklaa- ja jäätelökarnevaalissa
Helsingin Kaapelitehtaalla 21.4.2023

Hieman keikkamaailman sivusta mainittakoon, että "Annika-turneeni" jatkui Helsinki Coffee Festivalin kanssa järjestettyyn Jäätelö- ja suklaakarnevaaliin maistelemaan Friidu-puikkoja. Jo niitä sai silloin muun muassa kaikista Suomen Prismoista ja S-marketeista, mutta oli ilo nähdä omin silmin miten Annika-tytär yrittäjäkollegoineen riemuitsi "Vuoden jäätelö" -kisan 3. palkinnosta. Ykkös- ja kakkossijat menivät erikoiskahviloiden gelatoille, joten suklainen Friidu oli paras "joka kaupan" tuote, ja nimenomaan ”tavallisten” jäätelöiden joukossa (vegaanisten sarjassa menestys jäi mystisesti uupumaan). Nuorten naisten unelma kehittää kermajäätelön veroinen kasvipohjainen herkku oli toteutunut hyvin konkreettisesti. 

Turneelta palattuani päädyin taas Nuijamieheen - tällä kertaa Happoradion keikalle (24). Illan avannut Oliver on erään ystäväni suosikki, ja kuvittelin kuulleeni bändin biisejä hänen some-linkkien kautta, mutta sen kerran kun innostuin tutusta introsta, kyseessä olikin Tehosekoitin-laina. Bändin yritys valloittaa yleisö oli hyvää ja pontevaa, muttei siinä hetkessä minua oikein tavoittanut. Muuten mahtavassa Nuijamiehessä on sellainen dilemma, että pitää joko asettua riittävän taakse nousevassa katsomossa tai olla valmis pomppaamaan lavan eteen sillä sekunnilla kun joku muukin tekee niin. Eturiveissä istuen ei näe juuri mitään, jos edessä seisotaan ja tanssitaan, kuten monilla keikoilla asiaan kuuluu. 

Oliver solistinaan Jari Väyliö @ Kulttuuritila Nuijamies Lappeenranta 22.4.2023

Yleensä olen "etulinjassa", joten etäisyys saattoi vaikeuttaa eläytymistä, kun satsasimme ystäväni kanssa mukaviin penkkeihin varmalla näkyvyydellä. Paikat palkitsivat Happoradion valo-shown komeutena, ja heidän tutumpi musiikkinsa soi vaikuttavampana. Happoradiolla on toki hittejä vaikka muille jakaa, mutta yksittäisistä jättihiteistä puheenollen, olihan se aikamoista kun täysi elokuvateatterisali lauloi Puhu äänellä jonka kuulen -kappaletta. 

Happoradio @ Kulttuuritila Nuijamies Lappeenranta 22.4.2023

Yhden väliviikonlopun jälkeen oli vappu. Mika Ikosen ja Anssi Häkkisen vappupäivän keikka Hyvinkään Medicin Manissa on kuulemma jo 25-vuotinen perinne, johon itse tutustuin vasta noin 21. vapun kohdalla vuonna 2018. Ajattelin silloin, että olin missannut niitä tarpeeksi enkä jättäisi enää yhtään väliin, mutta toisen kerran jälkeen tuli korona virtuaalikeikkoineen, ja viime keväänä äitini nukkui pois vain päiviä ennen suunnittelemaani paluuta paikan päälle. Nytkin koronatapaus lähipiirissä loi ennakkohermoilua, mutta kun itse pysyin terveenä, pääsin matkaan. 

Mika ja Anssi (Anssi Häkkinen, Mika Ikonen) @ Työväen Vappu Riihimäki 1.5.2023

Kuin korvauksena aiemmista menetyistä vappukeikoista, sain yhdellä lähdöllä kaksi tai tavallaan jopa kolme. Hyvinkää-retken olin kiinnittänyt jo aikoja sitten, ja lähempänä ilmeni, että Mika ja Anssi esiintyisivät Riihimäen Työväen vappujuhlassa (25) jo aamupäivällä. Juhla alkaisi samoilla hetkillä kun olisin Riihimäellä vaihtamassa junaa, joten oli selvää, että viimeinen minietappi Hyvinkäälle jäisi myöhemmäksi. Kolmen biisin esiintyminen Työväentalomuseon pihassa olisi jo ollut pikkukoukkauksen arvoinen, mutta yllättäen duo ilmoitti jatkavansa lapsiperheille järjestettyyn vapputapahtumaan viereiselle parkkialueelle. Minä marssin perässä kuulemaan kokonaisen setin verran lastenlauluja, joita Mika esittää yhtä tunteella, tyylillä ja täysillä kuin muutakin ohjelmistoaan. Duo hurmasi huolella senkin yleisön, joka osui kohdalle ensisijaisesti ilmaisen makkaran ja mehun toivossa - jono grillikojulle kulki nimittäin esiintymispaikan edestä. 

Mika ja Anssi @ Työväen vappu / Lasten vappu Riihimäki 1.5.2023

Pääkeikka Medarissa (26) oli Mikaa ja Anssia parhaimmillaan - riemukasta, taidokasta, hetkeen heittäytyvää musisointia. Edelliskerralla samassa paikassa olin tuntenut itseni aavistuksen ulkopuoliseksi, kun puolet Käsityöläisten 25-vuotisjuhlakeikan muusikoista oli minulle vieraita, ja ohjelmistossakin jotain alkuvuosien ysäri-grungea. Pienempi kahden miehen riemumyrsky vangitsi minut pyörteeseensä sydänpohjia myöten, ja baarin katto meinasi räjähtää, kun riehuttiin Cha cha cha:ta juuri kovimman euroviisuhuuman alla. Itselleni tärkeää artistin moikkaamista ja halaamista sain tovin odotella, kun paikallistähden tuttuja oli tupa täynnä, mutta ei minulla ollut kiire. Paluujunani Lahdesta eteenpäin olin varannut niin reilulla varoajalla, että ehdin paikallisjunapätkän jälkeen vielä pienelle turistikierrokselle - eli juomalle tuttuun Teerenpeliin. 

Mika ja Anssi @ Medicin Man Hyvinkää 1.5.2023

Toukokuun alkupäivinä piipahdin taas Nuijamiehessä parina iltana peräkkäin talkoolaisen ominaisuudessa. Talkoolaisuudesta puheenollen, edellisestä raportista taisi unohtua pikaperehtymiseni ilmiöön nimeltä Arppa samassa paikassa. Muutaman hassun lipun sain vielä myydä ovelta, enkä sitten enää täyden salin takaosasta ihan saanut kiinni siitä, millä Arppa tuntui hurmaavan "kaikki muut". Poistuin kesken illan, joten olkoon ok, että vajaa keikka puuttuu juoksevasta numeroinnistani. Tällä kertaa päädyin myymään Jonna Tervomaan levyjä ja T-paitoja, kunnes lippuja myynyt talkoolainen vapautti minut salin takanurkasta keskittymään keikkaan (27). 

Jonna Tervomaa @ Kulttuuritila Nuijamies 6.5.2023

Seuraavana iltana olin itse lipunmyyjänä ja hiivin keikan alettua saliin kuuntelemaan The Voice of Finland -voittaja Sussu Erkinheimoa (28). Sussun ääni oli vaikuttava, mutta hänen lainatuista ikivihreistä en innostunut vastaavasti kuin Jonnan omista hiteistä. Myös Jonnan uutuusbiisi Auringon eteen oli ilahduttanut ihan tuoreena kuultuna. Kahden keikan viikonlopun paras hetki taisi olla Jonnan keikan jälkeen, kun olin palannut paitatiskille, ja Jonna itse ilmestyi sinne jakamaan nimikirjoituksia. Vaikka kuuntelin jutustelua fanien ja talon henkilökunnan kanssa hieman sivusta, Jonnan vuolaat kehut keikkapaikasta, jonka koen vähän kuin omakseni, lämmittivät mieltä. Ihanaa kun meillä on Nuijamies, jossa voi kokea myös keikkoja, joille ei muuten välttämättä tulisi lähdettyä. Niitä vielä tärkeämpiä reissukeikkoja oli vuorossa taas hyvin pian.

Sussu Erkinheimo @ Kulttuuritila Nuijamies 7.5.2023