Pyöriä ja hevosia

Hieman hengästyttää ajatus kahden kesäkuukauden keikoista raporttijonossa, ja lauluteksteistä poimitut otsikotkin loppuivat nähtävästi kesken, mutta keikka kerrallaan etenen. Kesäkuun toiseen viikonloppuun laskeudun kuitenkin jälkimmäisen keikan kautta. Edellisviikonlopun Zero Nine Tampereella oli saanut minut tekemään matkajärjestelyt minuuttien sisällä keikan julkistuksesta, mutta nyt olin kahden viime hetkeen arvotun lähdön kiertueella. Lauantain kohteen olin tavallaan päättänyt sillä hetkellä kun Ilpo toukokuun Teeriklubilla minulle bändikeikastaan vinkkasi, mutta sitten kuitenkin hukannut itseni ihmettelyyn. Valtteri Bottaksen isännöimän Lahden FNLD GRVL -pyöräkisan "epic afterparty" lupaili livemusaa, mutta myös saunomista paljuineen. Mieleeni muotoutui turhan elävä mielikuva kisaosallistujien VIP-juhlista, missä keikkaa kuunneltaisi paljuissa, kuohuviinilasit käsissä. Olisiko tavan talliaisella sinne edes asiaa? Ennakkopohdinnat tuntuivat hitusen naurettavilta avoimen satamatorin väentungoksessa pyöräkisan palkintojenjakoa seuratessani (itse kisasta en ehtinyt nähdä vilaustakaan). 

Valtteri Bottas ojentaa palkintokypärän naistensarjan voittajalle eli puolisolleen
Tiffany Cromwellille FNLD GRVL -pyöräilykisan palkintojenjaossa 10.6.2023

Lyhyemmän kuntosarjakierroksen itsekin polkenut Ilpo soitti bändeineen komealla lavalla ihanassa ilta-auringossa. Setti painottui aavistuksen enemmän ”lontoonkieliseen” kansainvälistä kisayleisöä ajatellen, mutta sisälsi myös Ilpon omaa eli tärkeintä sielunmusiikkiani. Olin kiitollinen hänen vinkkauksestaan - muuten olisi koko keikka saattanut jäädä kokematta. Artistin nimi ilmaantui tapahtumaviestintään vasta viime hetken mainintana, mikä varmasti osin selitti sitä, että palkintojenjaon yleisöryntäys väljeni - toki kuulijoita oli edelleen, mutta enemmän satama-alueen terasseilla kuin lavan tuntumassa. Harmittelin olematonta tiedotusta erityisesti siinä mielessä, että jo muutama Teeriklubin vakionaama olisi ehkä muodostanut "kriittisen massan" rohkaisemaan muitakin lavan eteen. Outo yksinäinen täti-ihminen saattoi olla ennemmin karkote, mutta siinähän minä silti heiluin. 

Ilpo ilmassa FNLD GRVL afterparty-keikalla. Rinnalla Pasi Jääskeläinen (kitara), Esa Parikka
(rummut), ja kuvasta puuttuva Sami Kujala (basso) @ Lahti satama 10.6.2023

Lahteen olin suunnannut junalla edellisen etapin yösijasta eli isäni luota Kotkasta. Nohevana reissukoordinaattorina olin järjestänyt autolleni kuskin kotiin, eli poikani pappavisiitille matkallaan pääkaupunkiseudulta Lappeenrantaan. Varsinainen kohteeni oli ollut Haminassa - ennakkoon yhtä epämääräisenä kuin lauantain Lahtikin. Ex-BNC-solisti Markus Hämäläisen "Duo Gustoa" oli mainostettu Hevoset Bastionissa -tapahtuman yhteydessä niin, että olin tovin epäillyt kuulolle pääsemisen vaativan turhan kalliiden hevostapahtumalippujen hankkimista. En nähnyt hevosia enkä Bastionia kun keikka oli raatihuoneen kupeessa sijaitsevan pikkuhotellin eteen pystytetyllä tilapäisellä terassilla. 

Duo Gusto (Iida Häkli & Markus Hämäläinen) @ Keilis Bastionissa Hamina 9.6.2023

Kaunis kosketinsoittaja Iida saattoi eläväisellä esiintymisellään hieman korostaa - tai pikemminkin latistaa - samettiraspisen pääsolistin vähäeleisempää tyyliä, mutta ilolla kuuntelin heitä silti yhdessä. Kolea mutta kaunis alkukesän ilta päättyi vaan hieman lässähtäen, kun duo oli alkuun mainostanut kolmea settiä, mutta toisen jälkeen henkilökunta ilmoitti, että piti lopettaa. Olihan nuo samat vanhat coverit jo kuultu, joten en jaksanut harmitella, vaan vaeltelin tyytyväisenä kauniin keskustan läpi autolleni. 

Hevostapahtuman tilapäisterassin järjestelyvastuu oli Kotka Bowling -keilahallilla, jolle Guston bändiversio palasi jo seuraavana viikonloppuna. Olin välissä ollut useamman päivän työmatkalla ja aika väsynyt, mutta tällaiselle "kotikeikalle” päätin silti jaksaa. Edelliskesän duokeikan kohdalla aloittamani perinteen mukaisesti polkaisin isäni pyörällä Aittakorpeen - nyt valitsin vaan idyllisemmän reitin vanhan kouluni ja Langinkosken ylittävän kävelysillan kautta. AittisFestarit sisälsivät usean bilebändin esiintymiset keilahallin pihapiiriin pystytetyllä lavalla, mutta priorisoin isäni luona istuskelua ja ajoitin saapumiseni niin, että kuulin edellistä bändiä vain loppukiitosten verran. Vaikka arvostin sitä, että bilebändeihin suhtauduttiin kuin "oikeampiin" festariartisteihin jakamalla jokaiselle tunnin soittoaika, olisin itse järjestänyt vastaavat kekkerit vähemmillä vuoronvaihdoilla - useimmat soittelivat varmaan kuitenkin samoja cover-hittejä. "Omaani" olisin mielelläni kuunnellut enemmän, mutten jaksanut seuraavaa tuntematonta nimeä odotella puolen tunnin roudaustauon yli. 

Gusto (vasemmalla tuuraava kitaristi Markus Venehsalo, oikealla solisti Markus Hämäläinen)
@ AittisFestarit Kotka 17.6.2023

Illan Gusto oli solistia ja basistia lukuunottamatta kasattu tuuraajista, ja huomioni keskittyi tutunoloiseen kitaristiin, joka pitkine vaaleine kiharoineen toi väkisin mieleen nuoremman Ilpon. Hetken mietinnän jälkeen yhdistin hänet Katri Ylanderin bändiin, ja sain päähäni nimenkin. Oletin Markus Venehsalon löytyneen Mavon Safia -projektiinsa osallistuvan BNC-kosketinvelho Vilin kautta, mutta tuuraajaksi osuminen olikin ollut enemmän sattumaa. Yhden biisiehdotuksen Venehsalo tyrmäsi turhan vieraana - kaikki muu sujui taitajalta "tuosta vaan", harjoittelematta. Jälkihuomiona harmittelen vielä, että festarit järjestäneen keilahallin taru on sittemmin päättynyt ja sen viihtyisä terassi purettu. Tiedä missä Gusto osuisi enää kohdalle kun itselle kätevin kantakeikkapaikka meni alta. Turusta lähteville risteilylaivoille en enää jaksaisi näiden vuoksi lähteä - toista oli alkuvuosien hurmoksen aikana, kun Markuksen ääni vei vaikka mihin. 

Heidi Aaltonen Kvartetti (Mikko Taipale, Juho Peltonen) @ Kasinoterassi Lappeenranta 28.6.2023

Juhannus oli poikkeuksellisesti keikaton - ei ollut Ilpoa Puumalassa, mikä jo jossain vaiheessa vaikutti ihanasti perheeni mökkijuhannukseen limittyvältä perinteeltä, eikä edes Korisevaa lähitanssilavalla, mikä oikeasti olikin jo tosi pitkä perinne. Seuraavalla viikolla huokailin sekä musiikin että puitteiden hienoudelle kun Heidi Aaltonen lauloi oman kvartettinsa keulakuvana Kasinoterassilla, kotikaupungin kauneimmalla Saimaa-näkymällä. Vaikka Heidi on ihan omana itsenään ollut lempilaulaja paikallisissa musiikkipiireissä jo vuosia, sinä iltana rooli, missä häneen alunperin tutustuin, oli vahvasti mielessä. "Zero Ninen lämmittelijä" syksyltä 2009 sai tavallaan nyt uusia tehtävänsä, sillä ajatuksissani tein jo lähtöä seuraavalle Zero Nine -keikalle pari päivää myöhemmin. Elämäni bändin kohtaamiset tapaavat olla sen verran merkkitapauksia, että säästyköön tämäkin seuraavaan tarinaan.