Kohti sydänpeltoja

Keikkaraportit laahaavat edelleen reilusti jäljessä, ja hidas eteneminen jatkuu, kun merkittäviä kokemuksia on kertynyt kesästä pitkälle syksyyn. Heinäkuun puolivälin viikonloppua en laske keikkareissuksi, vaan isäni luona vierailuksi, jonka ajankohdan kiinnitti jo ennen joulua hankittu lippu Pyhtään Kulttuuritalolle. Yksi viime kesien kehutuimmista keikkapaikoista on vartin ajomatkan päässä lapsuuskodistani, mutta Vesterinen yhtyeineen oli ensimmäinen esiintyjä, joka sai houkuteltua minut sinne muiden keikkakiireiden keskeltä. 

Vesterinen Yhtyeineen (Jepa Lambert, Mikko Enqvist, Tero Vesterinen, Markus Piha) 
@ Pyhtään Kulttuuritalo 14.7.2023

Sain taas muistutuksen siitä, miten eri intensiteetillä suhtaudun keikkoihin kuin monet muut. En esimerkiksi tavannut siskoani ollenkaan, kun "vielä mahtuisi eturiviin" -viestini tavoitti hänet festarialueen ulkopuolelta odottelemasta, ja tuhatpäinen yleisö ehti väliimme. Minä olin alkuillan lämmittelijän Tom Coldwaterin seurailtuani asemoinut itseni kiinni lavakaiteeseen. Mikä siinä oli odotellessa, kauniissa kesäillassa, autoilijan ainut olut kädessä ja kangaskassi istuinalusena asfaltilla. 

Vesterinen Yhtyeineen (etualalla Petri "Pate" Kivimäki ja Heini Ikonen) @ Pyhtään Kulttuuritalo

Maalaismaiseman idylliä rikkoi yleisön pakkautuminen kohti lavaa juuri ennen pääesiintyjää. Muistan kovaäänisen miehen tokaisun, että "tulee ruumiita" jos ei hänen naiselleen järjesty rakoa eturiviin. Me ajoissa paikkamme varanneet Vesteris-fanit pidimme puolelle, ja kuin taikaiskusta tilanne rauhoittui bändin aloittaessa. Yleisö nautti äänekkäästi mukana laulaen, mutta kukaan ei töninyt, kaatanut kaljaa niskaan tai huutanut turhuuksia korvan juuressa. Musiikin vahva rauhan ja rakkauden sanoma tehosi, ja tunnelma oli jotenkin erityisen maaginen. Varsinkin taustalaulajien valloittavasta yhteisesiintymisestä pitikin nauttia "kuin viimeistä päivää". Jepa Lambert oli juuri ilmoittanut jättävänsä vakiopestinsä bändissä ja minut bändin pariin lumonneen Heini Ikosen rinnalla. Onneksi näkisin heidät vielä kerran yhdessä, vaikken heti seuraavalla viikolla nähnytkään.

Pete Parkkonen @ Taavetin Vallijamit Luumäki 15.7.2023

Keikkaputki kotikaupunkien viereisissä pikkukunnissa jatkui kun pysähdyin paluumatkalla Luumäen Vallijameissa. Perinteikäs tapahtuma oli nimenä tuttu, mutta vasta Pete Parkkonen oli riittävän kiinnostava vetämään niinkin läheiseen Taavetin linnoitukseen. Puitteet olivat komeat, mutta iltapäivän paahteessa ei meinannut nähdä mitään - ainakaan kameran ruudulta. Onneksi muutama rohkeampi siirtyi kesäteatterikatsomon penkeiltä lavan eteen, ja minä mukana. Peten oma setti täydennettynä Vain elämää -bravuureilla, kuten Syntisten pöytä -encorella, oli toki upea mutta jyräytyi melko tehokkaasti muiden kesäkeikkamuistojen alle. Osa keskittymistäni oli silloin saattanut harhautua Ilpon perässä Kajaaniin. Hänellä oli siellä sen verran harvinainen festarikeikka, että aiemmin kiinnitetty Parkkonen saattoi olla tarpeellinen hidaste pitämään minut poissa niinkin pitkän matkan päästä. 

Bilebändi Overdrive (Juho Peltonen, Hannele Haimila & Sonja Kangastalo)
@ Ravintola Kasinoterassi Lappeenranta 19.7.2023

Lähikulmilla ehdin kokea vielä Bilebändi Overdriven Lappeenrannan Kasinoterassilla - sillä ehkä kauneimmaksi julistamallani keikkapaikalla - mutta sitten edessä oli kauan kaavailtu Häme-turnee, joka yllättäen koukkasikin Vantaalle. Niin tiukasti olen kiinni "omissani", että tuskin olisi tullut mieleenkään vaihtaa Mikan ja Anssin duo-keikkaa siihen mahtavuuteen, jonka heidän peruuntuneen Heinola-illan tilalla koin. Isot festarit eivät ole tuntuneet minun jutulta, mutta Tikkurila-festarien torstai tarjosi esiintyjäputken, johon tämäkin puupää tajusi tarttua tilanteessa, jossa suorastaan etsiskelin ohjelmaa juuri sille illalle ("kun yösijakin oli valmiina" - ihan kun varausta tutussa Lahti-hostellissa ei olisi voinut lyhentää kolmesta yöstä kahteen). Abreu, Anna Puu ja Vesterinen yhtyeineen oli ajoitettu peräkkäin samalle lavalle kuin tarkoitettuna juuri minulle - Vesterisen meininkiin ihastuneelle pitkän linjan Idols-harrastajalle.

ABREU @ Tikkurila Festivaali 20.7.2023

Tiksin sangen viehättäviin puitteisiin pääsin tutustumaan VIP-aluetta myöten, kun viime hetkeen arpominen palkitsi jälleenmyyntisivuston kautta löytyneellä jopa hieman normaalia päivälippua halvemmalla VIP-passilla. En tosin ehtinyt nauttia VIP-alueella juuri muusta kuin pikapiipahduksista vesivessoihin. Eturivi-ihmisen veri veti viettämään pääosan festariajasta kiinni Timanttilavan kaiteessa, joko keikkaa seuraten tai varmistelemassa parhaita asemia seuraavaan. Sehän minua onkin osaltaan pitänyt poissa suuremmilta festareilta: ajatus siitä, että joutuisin seurailemaan esiintyjiä jostain kaukaa ihmismassojen seasta. Mutta ainakin Tiksi-kokemukseni mukaan me, jotka ennemmin varailemme eturivipaikkaa kakkoslavan äärellä kuin seuraamme päälavan esiintyjää festarialueen toisella laidalla, olemme pieni vähemmistö. Tikkurilassahan seuraava setti alkoi aina viitisen minuuttia edellisen jälkeen, mutta sillä toisella lavalla. Päälavan korkannutta Mikael Gabrielia maltoin pienen hetken kuunnella, mutta sitten siirryin odottamaan Abreuta. Seuraavan "tauon" The 69 Eyes ei kiinnostanut senkään vertaa, eli Anna Puun odottelu vei voiton ilman valinnanvaikeutta. Samu Haberia olisin mielelläni seurannut lähempää, mutta vielä mielummin istuin taas kangaskassini päällä Vesterisen settiä odottelemassa - kuulihan Haberin musiikin etäisesti sinnekin.

Anna Puu @ Tikkurila Festivaali 20.7.2023

Festari-illan draamankaari oli nouseva, kun ABREU oli hurmaava mutta Anna Puun musiikki vielä astetta lumoavampaa, ja "Vesteriset" aivan sanoinkuvaamattoman huikeita. Vaikka edellisestä live-kokemuksestani oli alle viikko, riensin taas yhtä riemukkaasti Kohti sydänpeltoja suurkokoonpanon yllyttämänä. Jepaa tuuraamassa nähtiin Hanna Marttila, joka tulisi korvaamaan hänet pysyvästi loppukesästä, mutta maailman hurmaavin Heini oli onneksi omalla paikallaan. Heti upeimman tuntemani live-shown hiljennyttyä, Haloo Helsinki aloitteli päälavalla. Minä haahuilin vielä hetkisen aistimassa hämärtyvän festarialueen tunnelmaa ja marssin sitten Kuussa tulee -kappaleen tahdissa kohti juna-asemaa, jotten myöhästyisi illan viimeisestä Lahti-yhteydestä. Vaikka olin lähtenyt turneelleni autolla, en viitsinyt sillä seikkailla Tikkurilaan vain viimeisen esiintyjän loppusetin vuoksi. Kolmen suosikin putki oli ollut aivan riittävä ja festari-piipahduksen arvoinen. Hymähtelin itselleni ja "pehmeän laskun" festarikokemukselleni. Olin ikään kuin ajanut itseäni sisään suuremman skaalan tapahtumiin pienemmän lavan kautta. Seuraavalla vielä suuremmalla festarilla olisin jo valmis päälavan eteen, mutta se on jo toisen raporttijakson asia. 

Vesterinen Yhtyeineen (Hanna Marttila, Tero Vesterinen, Heini Ikonen)
@ Tikkurila Festivaali 20.7.2023

Tämä turnee jatkui itselleni edelleen luontevammissa kyläjuhlissa. Perjantaina hurautin autollani Hämeenkoskelle vastaaviin VPK-juhliin, missä viime vuonna koin Ilpon trubaduurina. Ilmeisen tehokkaasti hän oli hurmannut järjestävän tahon kun sai nyt palata pääesiintyjänä bändin kanssa. Muuten aivan fantastinen ilta sai haikean sävyn kun selvisi miksi "Hämeenkosken nallekarhuna" tunnetun Esan paikalla oli tuuraava rumpali. Ilpo spiikkasi hänen olevan toipumassa "pahemmasta bäng-bängistä" ja tallensi hänelle toipumistervehdyksen yleisöltä. Siinä hetkessä en vielä sisäistänyt miten vakavasta loukkaantumisesta oli ollut kyse, vaan nautin melko tyynesti keikan loppuun. Sydän nousi kurkkuun vasta illan päätteeksi kun kysäisin vienosti, yksityiskohtia utelematta, Esan voinnista, ja kuulin, että Ilpo oli saanut tosissaan pelätä ystävänsä hengen puolesta. Tätä kirjoittaessani olen juuri kokenut Esan kovin helpottavan ja riemastuttavan paluun lavalle omana nauravaisena ja taitavana itsenään - yli kolme kuukautta kestäneen kuntoutuksen jälkeen. 

Ilpo Kaikkonen (Pasi Jääskeläinen & Eliel Viitala) @ Kosken VPK:n kyläjuhlat 21.7.2023

Palasin Hämeenkoskelta Lahti-tukikohtaani ja suuntasin seuraavana iltana seuraaviin kyläjuhliin Hämeen puolelle. "Vähikkälän heinäpäivät" hymyilyttivät paitsi nimellään myös ajoituksellaan. Kohtasimme kaimaystäväni kanssa Mikan ja Käsityöläisten keikalla Leenanpäivänä, aivan kuin ensitapaamisellamme tasan 5 vuotta aiemmin. Puitteetkin olivat hyvin samankaltaiset kylätalon pihassa peltojen keskellä. Bändi esiintyi rekkalavalla, joka näyttäytyi hieman askeettisena edellisillan harvinaisen upeasti valaistun lavan jälkeen. Iloisen sydämellinen meininki keikalla oli kuten aina Mikan ja kumppaneiden esiintyessä, mutta bilebändin cover-soittelu hävisi sen viikonlopun vertailussa Ilpon omaa ja lainattua sopivasti sekoittavalle setille - onhan Ilpon oma tuotanto sitä mitä pidän sielunmusiikkinani. Illan päätteeksi koettiin komea ilotulitus pellon laidalla Käärijän kappaleen tahtiin ja sitten bilebändin riemukas uusintaversio samasta Cha Cha Cha:sta. Yöksi palasin Lahteen ja aamulla ajelin vihdoin kotiin. Kesän kyläjuhlateema tulisi saamaan jatkoa vielä tämänkin jälkeen, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Käsityöläiset (Petri Rahikkala, Anssi Häkkinen, Niko Berg, Mika Ikonen &
Tuomo Kovalainen) @ Vähikkälän Heinäpäivät Janakkala 22.7.2023