Sattuman kauppaa

Lokakuun keikkajakso käynnistyi komeasti Suvi Teräsniskan konsertilla Imatralla. Suvi oli odotetun huikea ja esitti silloin uunituoreen Seuraavassa elämässä -kappaleen sykähdyttävällä intensiteetillä - seuralaiseni mukaan jopa vihalla, mikä kappaleen teemaan sopikin. Muistoihini keikka kirjautuu ennen kaikkea hetkenä, jolloin keikkakuvaamiseni kehittyi pienen mutta ehkä merkittävän askeleen. Tutun kuvaajan vinkeillä ylitin vihdoin kynnyksen kokeilla käsisäätöjä ainaisen automatiikan sijaan. Ratkaiseva oivallus oli, ettei ylitsepääsemättömän työläältä tuntunutta käsin tarkennusta kannatakaan yrittää. Juuri Suvin keikkoja paljon kuvanneen taiturin neuvomat säädöt toimivat sellaisenaan, ilman lisävaivaa. Tavanomaisemmille keikoilleni jouduin toki arvoja myöhemmin sopeuttamaan, ja myös huomaamaan, että hämärät pubit ovat edelleen hämäriä pubeja. 

Suvi Teräsniska: Särkyneiden sydänten tie -konsertti @ Kulttuuritalo Virta Imatra 1.10.2023

Syyskuu oli ollut yhtä reissuhulinaa, ja lokakuussakin menoja riitti, alkaen työmatkasta Kokkolaan. Palasin perjantai-iltana ja lauantaillekin oli harvinainen työkiinnitys. Kotona ehdin käväistä nukkumassa ja päivittämässä reissureppuni. Lauantai-illan houkutusta olin vastustellut turhan rankkaan hetkeen osuvana, mutta sain sitten taas kehiteltyä keikkahullulle järkeenkäyvät lähtöperustelut. Mieleni lepää keikoilla, ja juuri näillä keikoilla se elpyy ihanimmin. Reissuvalvomisesta ja runsaasta kävelystä rasittunut ruumiini lepäisi myös, kun asemoisin sen ensin junan penkkiin ja sitten aiemmin tarkistamani keikkapaikan lokoisaan nojatuoliin. Yösijankin kiinnitin rasitusta minimoiden: Helsingissä olisin taatusti päätynyt vaeltelemaan enemmän kuin Lahdessa, missä kantahostellini on aseman vieressä. Pudotin siis reppuni Lahteen ja jatkoin lähijunalla Helsingin ytimeen, Narinkkatorin laidalle. 

Ilpo Kaikkonen @ John Scott's Arkadia Helsinki 7.10.2023

Olin tapani mukaan ajoissa paikalla. Söin hyvin, siemailin juoman ja toisenkin, ja valtasin TV-ottelun päätyttyä nojatuolin lavan edestä. Ilpo marssi kitaroineen paikalle, sain seurailla hänen valmistautumistaan harvinaisen läheltä, ja sitten tunnelmoida tavanomaisen ihanan trubaduurikeikan. Ilta esitteli paitsi Ilpon musikaalisia taitoja myös hänen tilannetajuaan. Hän otti tapansa mukaan yleisön lempeästi, tunnelmia tunnustellen, eikä pakottanut bilettämään kun ei siihen ollut valmiutta. John Scott's Arkadiassa istuskelijat hän sai viihtymään, vaikka erityisesti häntä kuuntelemaan tulleet olivat varmaankin vähissä - keikan mainostaminen oli ollut minimaalista. Olin siitä hieman turhautunut, mutta toisaalta myös erityisen onnellinen siitä, että olin itse löytänyt paikalle. Illan päätteeksi sain vielä ekstra-annoksen "sielunhoitoa", eli harvinaisen rauhallisen hetken höpötellä tuon musiikkinsa välityksellä kovin tärkeäksi tulleen nuoren miehen kanssa. 

Seuraavaan viikonloppuun suuntasin paikallisen Kulttuuritila Nuijamiehen kautta. Katri Ylanderin erityiskeikalle lähtö ei ollut itsestäänselvä, sillä jokusen vuoden takainen kokemus hänen live-laulutaidoistaan oli jättänyt toivomisen varaa. Se, että hänen kokoonpanossaan oli mukana kesällä Markus Hämäläisen rinnalla hyvinkin sattumalta soitellut Markus Venehsalo, saattoi jopa keikauttaa vaa'an lipunoston suuntaan. Niin helppo minä olen, että pieni some-kontakti keikan jälkeen voi kiinnittää minut seurailemaan muusikon käänteitä ja edesauttaa päätymistäni hänen muillekin keikoille. Tässä tapauksessa oli erittäin hyvä niin, sillä Katrin triokonsertti oli lumoava. Jos live-laulussa oli ollut jotain haasteita Sano mulle jotain kaunista -hitin heilautettua hänet pitkältä tauolta takaisin keikkalavoille, ne oli nyt voitettu. Aivan erilaisin sovituksin julkaistut tuoreehkot kappaleet, Hautaan asti ja Yksi sydän, toimivat upeasti sellon ja sähkökitaran säestyksellä, ja vanhemmat, kuten Mansikkamäki ja Idols-bravuuri Piste (live) ihastuttivat muutenkin kuin nostalgia-arvollaan.

Katri Ylander: Syksy akustisesti (säestämässä Markus Venehsalo ja Elias Kahila)
@ Kulttuuritila Nuijamies Lappeenranta 13.10.2023

Seuraavan illan kaksi keikkaa olisivat irrallisina saattaneet jäädä väliin, mutta sattumalta täydellisen peräkkäin osuneina ne muodostivat kohtalonomaisen vastustamattoman kiertueen. Aloitin kuulemalla Ilpoa trubaduurina näin pian uudelleen - olosuhteet eivät vaan olleet niin tunnelmalliset kuin viikkoa aiemmin. Lahden Jokimaan ravikeskuksen tapahtumapäivän jatkot olivat teoriassa ihana idea mutta käytännön toteutus ontui. Ravikatsomohan laskeutuu ylhäältä alas niin, että valtavista ikkunoista on näkymä radalle. Soittopiste oli ohjeistettu katsomon ylätasanteen taaimmaiseen nurkkaan. Siellä valmistautuva trubaduuria ei taatusti näkynyt eikä kuulunut katsomoon, mistä väki valui pois ravien päätyttyä. Lähimmät pöydät ja tuolit niille muutamille kymmenille, jotka älysivät jäädä, olivat kovin kaukana soittajasta. En tiedä olisiko joku hillitön bilebändi voinut vetää Toto-hallin täyteen tanssijoita, mutta varhaisen alkuillan trubaduuria jäätiin kuuntelemaan hallin laidoilta. Minä toki hivuttauduin lähemmäs, ja lopulta ympärille ilmaantui muutama tanssijakin, mutta keikka olisi taatusti ollut kaikille nautittavampi intiimimmässä asetelmassa. Ilpon musisointia toki rakastin kuten aina, ja Juokse sinä humma hymyilytti tilaisuuteen räätälöitynä erikoisuutena. 

Ilpo Kaikkonen @ Jokimaan ravikeskus ("Jokimaa tekee tähtiä" -tapahtuma) 14.10.2023

Heti Ilpon keikan päätyttyä palasin autooni ja jatkoin Mäntsälään. Siellä tapasin pitkästä aikaa ihanan kaimaystäväni ja kuulin myös todella pitkästä aikaa Mika Ikosta duona Anssin kanssa. Koko syksy meni ilman Käsityöläiset-bändin keikkaa, mutta tuosta illasta käynnistyi kiva putki Mika-kohtaamisia. Rebel Kitchenin ruoka oli hyvää, puitteet viihtyisät ja duon esiintyminen tutun riemukasta. Minulle oli kuitenkin aavistuksen haasteellista heittäytyä alkuillan rauhallisesta musiikkihetkestä riehakkaampaan tunnelmaan - siitäkin huolimatta, että yksi elämäni merkityksellisimmistä biiseistä, Mikan oma Kaikki on oolrait, avasi illan, ja pari XL5-hittiäkin soi lainamateriaalin seassa. Mielessäni intoilin jo enemmän seuraavasta Mika-kohtaamisesta muutaman päivän päästä. 

Anssi Häkkinen ja Mika Ikonen @ Rebel Kitchen Mäntsälä 14.10.2023

Kuumaa-yhtyeen Tulipaloon Mika on selvästi tykästynyt ja tartutti tykkäämiseen minuunkin: "Sanotaan vaan, et tää oli sattumaan kauppaa. Miten osuttiin samaan paikkaan ja aikaan". Musiikkimaailmaani erinäisten sattumien avustuksella aiemmin asettunut Ilpo loi "saman paikan ja ajan" Mikan kohtaamiseen live-klubillaan kahdeksan vuotta sitten. Klubi jäi heti sen jälkeen vuosien tauolle, mutta palasi Teeriklubina - elämäni säännöllisimpänä ja tärkeimpänä keikkasarjana. Uusintavierailulla Mikan estoton energia yhdistyi Ilpon ja bändin lämminhenkiseen meininkiin vakiintuneen keikkapaikan vastaanottavaisessa tunnelmassa. Kaikki on oolrait kuultiin taas, mikä oli tietysti minulle se tärkein, kun juuri sillä Mika suosikikseni ujuttautui. Ilman sieluuni soimaan jäänyttä soolodebyyttiä en taatusti olisi silloin aikoinaan tykästynyt menneisyyden poikabändiroolistaan tuttuun, lainahittien tahdissa yleisön seassa sinkoilleeseen "häseltäjään". Tällä kertaa Mika kiipeili lavakaiteella vain hetkisen eikä vetänyt yleisöä letkajenkkaan ympäri baaria. Niin paljon kun sitä häsellystä olenkin oppinut rakastamaan, aavistuksen aikuistuneen artistin aavistuksen rauhoittunut meno miellyttää jopa enemmän. 

Mika Ikonen Teeriklubi-vieraana 19.10.2023

Ehkä kaikkien aikojen klubivieraanakin Mika oli sinä iltana vasta toiseksi odotetuin henkilö lavalla. Sykähdyttävin hetki oli jo soundcheckissä, kun muu bändi - myös bändin "Hyvinkää-sektion" mukana matkustanut Mika - oli jo lavalla, ja rumpali Esa marssi iloisesti tervehtien ja muusikkoystävät matkalla halaten omalle jakkaralleen. Esan paluu kesän vakavan loukkaantumisen ja pitkän kuntoutuksen jälkeen teki tästä klubi-illasta ehkä tunteikkaimman ikinä. Ilo loisti koko ryhmän kasvoilta, ja varsinkin klubi-isäntä suorastaan hehkui helpotusta ja rentoutta - enää ei tarvinnut "puristaa mailaa", kuten Ilpo itse välispiikissään totesi. En tiedä ovatko illan keikkakuvat uuden tekniikkani ansiosta yhtään parempia kuin aiemmat, mutta rakkaita muistoja ne ovat, ja hymyilyttävät isosti nytkin kun selailen niitä kolme kuukautta - ja kolme muuta Teeriklubi-elämystä - myöhemmin. 

Teeriklubi 19.10.2023: Pasi Jääskeläinen, Mika Ikonen, Ilpo Kaikkonen,
Esa Parikka ja Sami Kujala @ Teerenpeli Lahti