Kouluvalituskooste

Ensin pahoittelut opettajaystäville - tällaiset ääliövanhempien valitukset ovat varmasti yksi syy siihen, että olette pitkän lomanne ansainneet (pientä kateutta pukkaa, kun pitäisi maanantaina jaksaa töihin vaikka lapset jo lomailee ;).

Jäi vähän kökkö fiilis koulun kevätjuhlasta - tai ei niinkään itse juhlasta, joka oli oikein mukava, mutta siihen liittyvistä palkitsemisista. Törppöilin jo paikan päällä jupisemalla miesparan korvaan, että onpa systeemi, kun "kaikki" menee samoille oppilaille. Pelkästään viidenneltä luokalta valitut hymytyttö ja -poika saivat myös ne luokkansa ainoat stipendit, ja tyttö lisäksi kolmannen palkinnon (ansaitun, mutta silti). Vaikea uskoa, että saajien valintakriteerit olisivat niin yksiselitteiset, ettei niistä voisi luovasti joustaa ja jakaa palkinnot useammalle. Säälittää palkintorohmun luokkakavereita ja vähän häntä itseäänkin. Mahdollinen kateus ei ole kivaa kummastakaan suunnasta.

Oma tytön puolestakin vähän harmitti. Ei siksi, ettei hän saanut luokkansa stipendiä vaan siksi, että opettaja oli puheessaan korostanut, että hän olisi sen opintomenestyksensä puolesta ansainnut. Ai jaa - no miksi sitten ei saanut? Onko hän ollut epäreilu kaveri? Itsekäs hikipinko? Vai eikö pärstäkerroin muuten vaan miellyttänyt? No ei varmaan mitään näistä, ja saa valintakriteereinä toki olla muutakin kuin rastien sijainti todistuksessa. Mutta silti... Pitikö oikein mainostaa sitä ilman jäämistä ("melkein sait, lällätilää")? Tytölle en tietenkään tästä vaahdonnut, kun hän itse tuntui ottavan asian ihan tyynesti. Kolmen palkinnon tapauksesta mainitsin varovasti - tyyliin, että tuntuikohan se luokkakavereista kurjalta. Pientä varautumista, jos hän itse on ensi vuonna vastaavassa tilanteessa, joko palkittuna tai vierestä seuraajana (ois hienoa jos sais joko patsaan tai stipendin, mut mielellään ei molempia).

On mulla omakohtaistakin kokemusta oudoista mutta paljon joustavammista stipendiperusteista. Seuraa taas paljastus synkästä menneisyydestä: olen kuuden ällän ylioppilas, siis sellaisen vanhanaikaisen väljän ällän (ainakin äidinkieli eli mun tapauksessa Modersmålet olisi ollut eximia). Seitsemän ylioppilaan luokallani olin kuitenkin vasta toiseksi paras ja jäin ilman priimuksen stipendiä. Parhaasta matematiikan tuloksesta palkittiin toinen kaveri (mitäs menin häsläämään 2 pistettä 60 potista? ;) Sain sitten jonkun "hyvän kaverin stipendin", mikä kieltämättä tuntui hieman hassulta - vähän säälistipendiltäkin. Kerään maksimimäärän älliä ja pitkälle yli ysin keskiarvon ja saan stipendin jostain... öö... hymyilemisestä? Mutta sain kuitenkin ja sehän oli pääasia (summaa en muista, mutta valtava se oli, ehkä jopa pari sataa mummon markkaa ;)

Ja perään lisää kevätjuhlaan liittyvää ruikutusta: jo toinen lapsi ja neljäs vuosi peräkkäin kun kiroilen typerää todistuskaavaketta. Ihan ok, että eka- ja tokaluokkalaiset saavat tekstimuotoiset todistukset, mutta niiden vakiotekstien muotoilijalla ei kyllä ole ollut järjen häivää. "Osaa keskeiset asiat hyvin" on paras arvosana äidinkielessä ja matematiikassa, ja jos ei ihan niin hyvin osaa, "hyvin" jää pois. No ei siinä mitään, mutta kun muissa aineissa ei voi saada sitä "hyvin"-arviota, vaan tavoitteiden mukaan edennyt napero "Osaa keskeiset asiat". Tuo näyttää väkisin siltä, että se "hyvin" on tipahtanut pois ja pojan todistuksessa olis reilusti parantamisen varaa. Oisko ideaa laittaa vaikka eri sanamuoto aineisiin, joita arvioidaan ihan eri tavalla, eri kriteereillä?

**

Ja valituskirjelmän loppuun jotain positiivista ihan muusta mutta paremmin mun "blogin" linjaan sopivasta aiheesta. Spoilerivaroitus, jos joku meinasi katsoa Biisikärpäsen narulta tai uusintana...





Olipa hienoa, että hyväntuulinen visailu sai arvoisensa voittajan. Ei mulla etukäteen suosikkia finaalissa ollut, mutta lopussa oli. Olisihan se ollut huutava vääryys, jos moisen "ei ole väliä miten laulat"-kisan olisi voittanut se toinen viimeiseen kaksintaisteluun edenneistä - se joka taisi jopa osata laulaa ;)