Voihan ruuvit ja mutterit!

Töissä tehtyjen emämunausten julkinen vatvominen ei varmaan ole kovin korkealla uran edistämiseksi suositeltavien toimintatapojen listalla, mutta parempi kuin moni muu mieleen tuleva vaihtoehto, esim. ylimmän kerroksen työhuoneen ikkunasta loikkaaminen...

Yritän olla uppoamatta teknisiin yksityiskohtiin, mutta tässä on taisteltu viikko- ja kuukausitolkulla konenäköhommissa kovin oleellisten valojen sekä kameran kanssa. Viimeisimmät kauan odotetut valot eivät muka olleet riittävän tehokkaat, jonka seurauksena tuotekehitys on viivästynyt ja tietenkin on myös tuhlattu erinäisiä työtunteja uusien valojen miettimiseen. Kunnes eilen Ruotsista asti tilattuja tehokkaampia valoja testatessa tajuttiin, että kuvien hämäryys ei johtunut valoista vaan objektiivin pienestä aukosta. Ja kukahan sen oli säätänyt tai siis jättänyt säätämättä? Argh! Olisi tuo pitänyt tajuta, vaikken valokuvausta olekaan harrastanut kuin mahdollisimman automaattisella pokkarilla...

No, tänään jatkan lukuisten pikkiriikkisten ruuvien ja muttereiden parissa - oli muuten erittäin huolellisesti kiinnitetty ne "huonot" valot. Turhaan tilattujen testivalojen kiinnityksessä käytin sentään nopeampaa ja varsin toimivaa high tech-ratkaisua: sinitarraa ;)

Yritän taas luetella "moka on lahja"-mantraa, mutta tänsortin lahjoja en nyt ihan hetkeen lisää kaipaisi. t: nimimerkki "loman tarpeessa".