Tädit jaksaa heilua

On se nyt sen luokan merkkitapahtuma kun meikäläinen käy ihan oman paikkakunnan baarissa, ilman mitään pakottavaa keikkasyytä, että pakko siitä on blogimerkintä tehdä. Toki oltiin vain syömään menossa, mutta eihän sitä voinut siihen jättää, kun äitiporukka kerrankin sai treffattua oikein kaupungissa asti. Edellisillä vastaavilla treffeillä (ihan tossa vasta pari vuotta sitten) päädyttiin uuteen hottiin trendipaikkaan, Divaan, ja hauskaa oli, vaikka muu porukka vaikutti aavistuksen nuoremmalta. Tuo ilta muistetaan aina siitä, että naapuripöytään istahti nimeltämainitsematon paikkakuntalainen idols-voittaja seurueineen ja joi yhden valkovenäläisen - eikä edes tajuttu ilmiantaa Seiskaan ;)

Tällä kertaa valittiin sikäli viisaammin, että mentiin legendaariseen Wiltsuun, yökerhoon, jonka jotkut muistaa 70-luvulta asti, minä sentään vasta 90-luvun alun teekkarivuosilta. Monen vuoden tauon jälkeen paikka avattiin uudestaan tänä keväänä, eikä siellä tunnettu itseämme sen enempää liian vanhoiksi kuin liian nuoriksikaan. En tiedä tarkemmin mitä linjaa paikka yrittää pitää, mutta enemmän tuntui painottuvan nostalgiaan kuin päivän trendeihin. Musiikkilinja monipuolinen, Kolmekymppisestä Thunderstruckiin, ja siltä väliltä discoo, Dingoo sun muuta sekalaista varmaa hittiä. Ja mitä tärkeintä: kaikki sopivan hillitysti soitettuna - pystyi jopa hieman keskustelemaan tanssin lomassa.

Erityisen hauskaksi illan teki tanssiseura - entinen kilpatanssija, joka yllytti minutkin muistelemaan bailatinokuvioita. Tulipa todistettua, että Boten Annaa pystyy varsin hyvin vetämään rumbana. Tai sambana ;) Herätettiin kummastusta ja paheksuntaa jopa omassakin porukassa. Ne pari muuta rupes antamaan meille pisteitä - voin vakuuttaa, että minä olin se Kanki ja kaveri oli ... no, vaikka Tuuli ;). Toivottavasti muut ympärilläolijat erehtyivät pistämään meidän sekoilun lieventävän asianhaaran eli kännin piikkiin (vettä oltiin kaadettu koko ilta. Seurueen ainoa autoton oli tosin tintannut vielä yhden siiderinkin ruokaviinilasillisensa perään ;)

Se nyt on selvä, että ihan ensimmäiseksi katseeni kiersi kohti esiintymislavaa, ja muutenkin pohdin miten lempibändini sopisi tuonne esiintymään. Loppupäätelmä oli, että aivan loistavasti. Kasari-party-rock-linja sopisi Wiltsuun kuin nenä päähän. Vihoviimeiseksi selvimmäksi "merkiksi" DJ soitti Relight my fire:n, jota en ole tainnut alkuperäisenä ennen kuullakaan :)