Idolit ja korkeat odotukset

Onhan tämä melkein noloa - hehkutan blogin kuvauksessa Idolsin alkua, mutta en ole saanut aiheesta aikaan vielä kommentin kommenttia. Ei oikein ole ollut kommentoitavaa - mikään tai kukaan ei ole liiemmin säväyttänyt. En tosin ole ennenkään lämmennyt koelaulujen kylähulluista vaan innostunut vasta sitten, kun esitykset alkavat kuulostaa musiikilta. Ekaa kautta heräsin seuraamaan vasta kun paikallislehdet rupesivat hehkuttamaan kunnallispolitiikassakin vaikuttanutta puukeskusmyyjää. Toisen kauden alussa fanitettiin lasten kanssa Ilkan-veli-Heikkiä hulvattoman Ricky Martin-versioinnin takia ("oo-oo-len kuin Tommi Evilä..."). Hassuttelevat kaksoset piristivät teatteriviikonloppuakin, mutta mitään huikeita laulusuoriksia ei jäänyt mieleen. Finaaleissa Heikin-veli-Ilkan sekä puun takaa pyyhälsi eräs punapäinen golf-opettaja, mutta se on kokonaan toinen tarina - tarina, jossa nössöstä kotihiiriäidistä kuoriutuu rock-keikoilla hilluva bilehile. Kolmannen kauden koelauluissa kiinnostuin oikeastaan vain kaunisäänisestä Panu Larnoksesta, mutta kisan loppumetreillä kannustin innokkaasti ensivilkaisulla rumasti pukeutuneelta teinitytöltä näyttänyttä voittajaa.

Tällä uudella "kaikkien aikojen Idols-kaudella" en ole vielä löytänyt suosikkia, korkeintaan muutaman vähän lupaavamman tapauksen. "Idols-timantti" Daniel säväytti vain saman verran kuin muut kitarahemmot. Olisin laittanut kaikki kitaralla itseään säestäneet jatkoon, mutta se kertoo enemmän heikkoudestani akustiseen kitaraan kuin laulajien tasosta. Jolene-biisiä vetänyt kitaratyttö aiheutti parin sekunnin kylmät väreet, mutta aika pieneksi sen ääni kutistui toisella kuulemalla. Vittulanjänkän vanhustenhoitaja vaikutti sympaattiselta, mutta ehkä enemmän sen esittelypätkän takia kuin itse laulun - ja kiltti söpö kaveri varmaan karsiutuukin pian rokkikukkojen seasta. Pihtiputaan Pete veti komeasti ja kovaa, mutta en tiedä... vähän tökkii ajatus siitäkin, että Idols-Pete saattaa kohta merkitä suurelle yleisölle ihan väärää henkilöä.

Teatteriviikonlopussa vaikuttaisi olevan hieman enemmän laulua ja vähemmän häröilyä - ainakin ne kylähullut on karsittu pois - mutta silti viime jaksostakin jäi "tässäkö tää nyt oli" fiilis. Odotukset on varmaan liian kovat, kun voi vain pettyä. Mutta eiköhän formaatti näytä voimansa taas semifinaali- ja finaalivaiheessa - varmasti sieltä joku löytyy, jonka puolesta jännätä, ja ehkä joku, jota viitsii kuunnella vielä kisan jälkeenkin. Eräs tosi-TV:lle superkriittinen ystäväni antoi Idolsille hieman armoa juuri siksi, että se tosiaan voi tuottaa oikeita laulajia eikä vain turhia julkkiksia. Tosin aika nuoriahan nuo tähtitarjokkaat ovat. Vaikea kuvitella itseään fanittamassa tähtöstä, joka voisi melkein (tai no... itse asiassa ihan oikeasti) olla oma lapsi. Aiempien kausien suosikkiartistit ovat sentään aikuisia - on edes hieman vähemmän noloa kun tämä täti heittäytyy niiden eteen bilettämään.