Tasapuolisuutta...

... Idols-tytöille edes sen verran, että käyn läpi heidänkin ensimmäiset semifinaalivedot. En odottanut mitään, eikä alkupää suuremmin ilahduttanutkaan. Tehosekoitin ei tehonnut - Lindan korkeat kiljumiset saivat toivomaan, että biisi loppuisi jo. Janniken Beautifulia asetuin kuuntelemaan toiveikkaana, mutta ei se antanut mitään syytä viivyttää häntä kisassa - parempi vaan jos ehtii takaisin Sillanpään jouluenkelikuoroon.

Saana oli pieni positiivinen yllätys. Koskettava ääni - olisi vaan pitänyt kuunnella silmät kiinni. Mikä siinä onkaan, että heti kun tytöt on kyseessä, huomio kiinnittyy ulkonäkö- ja tyylijuttuihin - minullakin, vaikken omaa minkäänsortin kompetenssia tyylipoliisiksi? Alan jo tottua Saanan persoonalliseen kikkarapäähän, mutta keski-ikäisen tädin juhlapaita yhdistettynä Tina Turnermaiseen kyykkyasentoon oli vaivaannuttavaa katseltavaa. Kuusitoistavuotias Jaanakin oli saatu väännettyä tunkkaiseen täti-lookkiin eikä tylsä biisi auttanut.

Marikan matalat alkusäkeet kuulostivat hienoilta, mutta kyllästyin pian. Sinänsä kiva, ettei ensimmäistä putoajaa aina pysty ennustamaan painoindeksin perusteella. Itse asiassa hänen stailauksensa oli minusta onnistuneemmasta päästä, ja hän näytti oikeasti kauniilta laulaessaan. Silti hieman nyppii, että painoasiaa piti korostaa esittelyinsertissä - varmuuden vuoksi jo etukäteen syytellä yleisön ylipainoennakkoluuloja mahdollisesta karsiutumisesta. Taatusti ulkonäkö vaikuttaa, mutta olenko idealisti, kun kuvittelen, että aito karisma puskisi läpi vartalon mittasuhteista huolimatta?

Odotin Anna-Kaisalta eniten, enkä pettynyt. Ihanan pehmeä ääni ja hieno tulkinta. Esiintymisen aitoudesta en tosin ollut ihan varma. Oliko siinä aavistus näyteltyä angstia? Vähän lisää iloisuutta ja energiaa kehiin niin voi tulla tosi hyvä. Eipähän tarvitse toivoa finaaliin tylysti neljän tytön ketjupudotusta, kun edes yksi tyttö nousee poikien kiinnostavuusasteikon keskivaiheille.

Annan kohdalla olin rajuimmin eri mieltä tuomarien kanssa, mutta suhtauduinkin esitykseen tyrmäävästi biisivalinnan takia. Pakkoko oli miljoonista vaihtoehdoista valita sellainen, joka on Suomen lyhyessä Idols-historiassa jo levytetty - kahdesti, jos lasketaan Meurmanin suomenkielinen versio? Vuoden 2005 finalisti Henna pesi Annan 6-0, ja Annan esitys sai minut lähinnä kiemurtelemaan myötähäpeästä. Siinä vasta tekoangstia, kun noin iloisen pirteä tyttö asialla.

Pitää yrittää kuunnella Annan seuraava esitys avoimin mielin, koska ennakkoasenteeni oli niin epäreilu. Olinhan kuullut Hennan version jopa livenä, tilanteessa, joka kuuluu hienoimpiin muistoihini. "Idols-sisko"
oli vierailemassa "Pete-seniorin" keikalla, sillä ensimmäisellä kunnon ravintolakeikalla, jolla hurahdin totaalisesti Peten ja bändin musiikkiin. Siellä kuultu Hallelujah jäi mulle ainoaksi oikeaksi versioksi. Heitetäänpäs tylsän tekstiblogin piristykseksi vanha keikkakuva - jossa ei tosin veisata lujaa vaan rokataan yötä eurooppalaisittain.



Pete Seppälä & Henna Heikkinen @ Tapiola Garden 9.6.2007