Toisesta suunnasta...

...pitäisi oppia katsomaan juttuja välillä. Eilen angstailin sitä, että onko noloa vai asiallista kysellä kumpi kahdesta jumppaohjaajasta on paikalla. Mietin sitä siltä kantilta, että jättäisinkö vaiko enkö jättäisi tuntia väliin "väärän" ohjaajan takia. Mutta poikkeuksellisella aamujumpalla sain tänään kai sen verran virkistävää verta pumpattua aivoihin, että tajusin kääntää asian toisin päin: tieto "oikeasta" ohjaajasta voisi olla juuri se pieni tarvittava lisämotivaatio raahata laiskat luunsa paikalle, jos on muuten kahden vaiheilla. Kuulostaa jo vähän vähemmän tylyltä, eikö?

Ai niin, A veti sitä aamujumppaa kuten pitikin, ja taas tämä täti punasteli vastaanoton ohi vilistäessään. Ihan niinkuin siellä joku olisi osannut yhdistää ja muistaa, että tuolta taisi jäädä maanantaina komistuksenkatselukiintiö täyttämättä... Olen todellakin suomalainen, joka pohtii vaaleanpunaisen elefantin nähdessään, että mitä se minusta ajattelee.

Kommentit