Pumppipäiväkirjan jatkoa, pitkän tauon jälkeen

Olin joskus kaukaa viisas ja kirjasin blogiin bodypumpissa käyttämäni painot. Kahden vuoden takaisen pumppipäiväkirjan lukemien en uskonut kovin merkittävästi enää kehittyvän, mutta saisinpa seurailtua säilyvätkö vajaa nelikymppisen lihasvoimat seuraavalle, väkisin keski-ikää kohti vievälle vuosikymmenelle. Pitkään tuntuikin siltä, että jumppailu on vain rapistumisen ehkäisyä - vain joissakin lihasryhmissä oli hieman edistytty. Tämän kesän aikana olen löytänyt itsestäni yllättäviä supervoimia. Joten syytä kirjata taas uudet (lopulliset?) huippulukemat muistiin, lihasryhmä kerrallaan (painot per tangon pääty):

1. Alkulämmittely: samat 5kg kuin ennenkin, mutta olen harkinnut ykkösten lisäämistä. Virallinen ohje sanoo, että maksimissaan vitoset, mutta ainakin jokunen mies - vakio-ohjaaja mukaanluettuna - uskaltaa uhmata rajaa, joten miksen minäkin?


2. Jalkakyykyt: ensimmäinen itseni yllättäminen. Adelen “Someone like you” kannustaa rauhalliseen tahtiin, ja olen onnistunut viruttamaan 8.5 kilosta 9.5:een - ja siitä sitten peräti kymppeihin. Eikä edes tunnu niin pahalta, kuin kasipuolikkaat ensialkuun, varmasti alle vuosi sitten. Kahdenkymmenen kilon tankoa en olisi vielä pari vuotta sitten uskaltanut yrittää nostaa niskan päälle, mutta nyt tuo kyykkysarjan alkuhaaste on turvallisen hallittu. 


3. Rinta: vitoset ja kutoset tuntuivat voitolta joku aika sitten - käsivarsien pikkulihakset eivät enää sanoneet sopimusta irti tyyliin 3.5 kilossa. Edellisessä ohjelmassa taisin hurjastella 7.5 kilon ennätyksen, ja nyt, ihan puolivahingossa, penkkipunnertelen 8.5 kiloa. Tankosarja on tosin melko lyhyt ja sitä seuraavat punnerrukset eivät ehkä mene ihan “nenä maahan”-tyylillä.


4. Selkä: vaikka olin yrittänyt olla rennolla "tavoitteena rapistumisen ehkäisy"-asenteella, selkälihasten edistymättömyys alkoi turhauttaa. Junnasin varmaan pari vuotta kutosilla ennen kuin pääsin 7-7.5kg haarukkaan. Viime viikolla selvisin 8 kilon ennätyksestä, ja eilen viskasin puolikkaat päälle, jotta pärjäisin vähemmillä “donitseilla” (yhden kilon kiekot - muut siis 5 ja 2.5. Korkeaa matematiikkaa). Kuntonyrkkeileviltä äijiltä tarttuneilla ääniefekteillä pääsin maaliin. Kaikkien aikojen upein jumppabiisi (Evanescencen “Bring me to Life”) kannusti, vaikka tämän ohjelman jumputusmiksaus melkoinen raiskaus onkin. Ennätyksen juhliminen jäi hetkelliseksi, kun toinen vielä hämmästyttävämpi ajoi edelle.


5. Ojentajat: kesän kuntopiirityyppisessä ojentajasetissä ei käytetä tankoa, mutta edellistä ohjelmaa tein vitosilla. Kuntopiirissä ylpeilen lintsaamattomilla dipeillä, eli ojentajapunnerruksilla selkä kohti penkkiä. Ei huono suoritus siihen nähden, että minulla totta vie riittää “oman vartalon painoa” nosteltavaksi. Ojentajapunnerruksia normaalisti etuperin olen pystynyt tekemään hitaalla tahdilla - esim. bodybalancen krokotiililiike sujuu mallikkaasti, vaikka toki polvet maassa (niinkuin muutkin punnerustyyppiset jutut). Tempoon tehdyt punnerrukset ovat jääneet vajaiksi, mutta eilinen supernainen ehti tehdä nekin. Eihän niitä sarjassa olekaan kuin muutama, mutta silti. Hämmästys siitä inspiroi seuraavan...


6. Hauikset: pari vuotta sitten hehkutin 3.5 kilon ennätystä, enkä nähnyt etenemismahdollisuuksia, kun puolen kilon minimilisäys tuntui niin hurjalta. Jossain vaiheessa nostin kuitenkin 4 kiloon, jolloin hieman vieraampi ohjaaja hymähteli “donitsirivistölle”. Kahdeksan pikkukiekon hamstraaminen tuntui sen verran nololta, että oli pakko punnertaa 4.5 kiloon. Siitä yksinkertaistin vielä vitosiin. Tässä lyhyessä hauisohjelmassa tulin testanneeksi 5.5kg, ja vieläpä niin, että jätin vapaaehtoisen tauon puolivahingossa väliin. Eilisillä 6-kilosilla pidin sen suosiolla, ja juhlin silti villisti (henkisesti, pään sisällä) käsittämätöntä ennätystä.


7. Yhden jalan kyykyt: tein pitkään ilman painoja, mutta viimeaikaisissa ohjelmissa on ollut kevyempiä kahden jalan osioita, ja on suositeltu rinta-selkä-painoja. “Luomupainoihin” eli omaan ylipainoon vedoten olen pitänyt hieman pienempiä, mutta vähitellen lähestynyt suositusta. Tänä kesänä on ollut ihan uudenlainen "kyykky ja hyppy"-osio. Ja sitäkin "mahdotonta" liikettä olen tehnyt - lingonnut ilmaan parikymmentä kiloa enemmän kuin hoikka keskivertojumppaaja.


8. Olkapäät: tein vielä toukokuussa 2.5-kilosilla (suositus "noin alkulämmittelypainot” - ei toivoakaan!). Uudessa sarjassa on lupa vauhdittaa jaloilla tangon nostoa kohti kattoa, joten painoja voi hieman lisätä. Nostin 3.5 kiloon. Selvisin. Nostin 4.5 kiloon. Vieläkin selvisin. Ja nyt on jo vitoset eli juurikin ne "mahdottomat" alkulämmittelypainot. Seuraavaan ohjelmaan täytyy varmasti pudottaa, mutta ei koko matkaa 2.5 kiloon.


9. Vatsa: ei edelleenkään raportoitavia painoja. “Vuorikiipeily”-hoover-asento ei ehkä ole täydellisen oikeaoppinen. Peppu “lepäilee” aavistuksen liian ylhäällä. Taas syytän “luomupainoja”, joista en millään tunnu raaskivan luopua. Syön kuin pikkulintu, eli oman painoni verran, aina jumpista kotiutuessani...

Yleistilannekatsauksena mainittakoon vielä, että olen vihdoin koukuttunut itse lajiin niin tehokkaasti, että saan mentyä muidenkin kuin lempiohjaajani tunneille - ja jopa viihdynkin niillä. Edelleen on “automaattista" Antti-pumppia - muiden ohjaajien tunneille pitää keräillä motivaatiota, jos viikon toinen "pakollinen" uhkaa jäädä puuttumaan. En toki joka viikko käy kahta kertaa, mutta aika säännöllisesti kuitenkin. Useimpina viikkoina bodybalance päälle, ja joskus jotain muuta (tänä kesänä käyty kahdesti “ei ikinä enää”-sarjaan tuomitussa bodystepissä - itseni hämmästyttäminen osa N). Ja kuntonyrkkeilykin palaa ensi viikolla ohjelmistoon - jee!