Täällä ollaan

Ilmeisesti blogi on ja pysyy nyt täällä, vuodatus.net jää historiaan. Tavallaan pitäisi tietysti suosia pienempää kotimaista eikä myydä lisäpalasta sielustaan googlelle, mutta eiköhän sen suhteen ole peli jo menetetty sähköpostien, kalenterien sun muiden myötä. Uskosin ainakin, ettei noin isolla fimalla ole varaa pitää blogipalvelua nurin kuukauden päiviä, ja kyllä tämän käyttökin jonkun verran näppärämmältä vaikuttaa.

Ja toiseksi - tämä nyt on vähän kuin puhelinoperaattorin valinta. Puhelinlaskuni ovat niin pienet, että kannattaisi enemmin valita se operaattori, jolle haluaisin aiheuttaa eniten vaivaa. Tuskinpa tämä blogikaan blogipalveluntarjoajalle tuottaa - mainostuloja varten pitäisi kai olla lukijoitakin enemmän kuin tyyliin kolme per juttu. Jos sitäkään. No, ehkä fanikollegoita kiinnostavat keikkaraportit nostavat keskiarvon tuolle tasolle, turhempienkin jorinoiden puolesta.

Enimmäkseenhän blogi onkin itselle kirjoitettua päiväkirjaa, ja sen kunniaksi innostuin kaivelemaan tänne blogin "esiasteen" eli muutaman Facebook-muistiinpanoihin kirjoitetun blogimaisen jutun vuodelta 2008. Kirjoitukset täydentävät tiettyjen vakioaiheiden synty- ja kehityshistoriaa. Legendaarinen tai ennemminkin surullisenkuuluisa lausuntoni "miljoonasta bodypump-idiootista" on hyvässä tallessa - se tosin on pyörinyt monen monta kertaa mielessä muutenkin, bodypumpista intoillessani.

Keikkaraportointi on kulkenut mukana alusta asti. Katsotaan koostanko vielä joskus jostain irrallisista, tuurilla talteenotetuista keskustelupalstaviesteistä tänne vanhempia keikkatarinoita kuin tämän ikimuistoisista käsipallobileistä. Fanitus ja sen hömppäsyvällinen analysointi on myös kuulunut lempiharrastuksiini jo pitkään - eikä pelkästään artisteihin liittyen. TV-viihteestä tarinoiminen on hieman jäänyt taka-alalle, jos ei sen avulla löydettyjen artistisankarien jatkovaiheiden seurantaa lasketa mukaan.

Joskus harvoin blogi on käsitellyt perheenjäseniä ja muita läheisiä, ja alkupuolella lipsahtaa jokunen ystävän etunimi - toivottavasti niistä maininnoista ei ala tipahtelemaan herjaussyytteitä. Oma tunnistettavuuteni onkin vähän sellanen kestovitsi, esim. työpaikan tyytyväisyyskyselyistä puhuttaessa. Nelikymppinen nainen työpaikalla, missä suurin osa on selvästi nuorempia miehiä. Olisi kyllä sinänsä hauska tavata joskus joku omaa ikäluokkaa edustava naispuolinen tietotekniikan tohtori - vaikka suomenkielinenkin. Itsehän olen virallisesti ruotsinkielinen täysin suomenkielisellä paikkakunnalla (tai no...venäjää kuulee kyllä). Ja tämä oli vain se virallisempi puoli. Kun otetaan blogin pääaihepiiri, eli nuo fanitukset ja fanitettavat, niin ei kyllä satavarmasti löydy toista, jolla olisi samanlainen suosikkilista. Ylläpidä siinä sitten jotain anonymiteettiä.


Kommentit