- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Tämä pieni välitarina ottaa vauhtia alkukesästä, jolloin kävin tykästymässä Petraan Pride-konsertissa, ja parin viikon takaisesta Rymy-keikasta, jota ei sitten ollutkaan. Muutoksen seurauksena olin vasta nyt suuntaamassa ensimmäiselle BNC-keikalleni melkein puoleen vuoteen, mutta into kokea Petra toistamiseen oli myös tallella. Jos se välillä lieveni, Petran aurinkoinen some-läsnäolo muistutteli.
Päätin edetä hetken tunteella, eli suuntasin Mummotunneliin testaamaan ehtisikö Petran keikka tempaista mukaansa ennen Rymy-Eetun showtimea. Bilebändi Sallad aloitti puoli kymmeneltä, kuten oli ilmoitettu, Petra liittyi joukkoon pari biisiä myöhemmin, eikä sen energian ääreltä voinut karata. Äänentoisto hukkasi laulun voimaa, mutta Petra kompensoi esiintymisellään. Vajaaseen settiin mahtui muutama oma ja muutama TikTakin biisi. Kiitos kaikesta toimi upeasti, Satuprinsessaa tunnelmoitiin yhteislaululla ja Sankaritar tempaisi täysillä mukaansa: "mä näen tyhjän taistelukentän, oon ihan yksin sodassa siellä" on ehkä timanttisimpia kertosäkeitä, joita en itse ole aktiivisesti kuunnellut. Se vaan tulee jostain ja vie mennessään.
Petra lupasi palata toiseen settiin, mutta siinä kohtaa BNC-ikäväni voitti. Oletin bändin juuri aloittaneen, mutta Rymyn ovelta löytyikin pari tuttua muusikkoa. Jos olisin tiennyt, että aloitus viipyy teknisten ongelmien takia vielä puolisen tuntia, olisin ehkä kurvannut takaisin Petran luo. Toisaalta olin iloinen siitä, etten menettänytkään mitään 90. BNC-keikastani. Oletimme ilman muuta, että viivästys leikkaisi turhauttavan pitkiä taukoja, mutta ne puolituntiset ovatkin ilmeisesti tiukemmin säädettyjä kuin soittoajat. Ensimmäinen - tyypillisesti kevyempiä kotimaisiakin suosikkeja sisältävä - setti jäi vartin mittaiseksi, ja sitten taas odoteltiin.
Ilta oli hyvää vauhtia menossa siihen suuntaan, ettei vastaavia tarvitsisi enää kokea. Jo ovella minulle mainostettiin, että bändillä olisi yksi uusi biisi, mihin suhtauduin melkoisella sarkasmilla: eihän puolessa vuodessa olisi toki yhtään enempää ehtinyt opetellakaan. Mutta kyseinen Baby I Love Your Way, Markuksen samettisella äänellä, käänsikin mielentilani vastaanottavaisemmiksi, ja tutun mainio Autiosaari heti perään vahvisti kurssia. Olinkin yllättäen mukana, en menneiden hullujen vuosien hurmiossa, mutta viihtyen.
Valitettavasti ystäväni ei kokenut samoin vaan painui hotellille toisen setin jälkeen. Minä jäin yksin tupaten täydelle "taistelukentälle", ja vaikka bändistä ylpeä olinkin, olin melkein enemmän ylpeä itsestäni. Kykenin sittenkin vielä pitkään raskaaseen Rymy-iltaan! Jaksoin poukkoilla disco-helvetissä ja tunkea tarvittaessa sen läpi, ja vielä hyvällä sykkeellä.
Valtavaa intoa kokea Rymyä pian uudestaan ei jäänyt. BNC:n vakiintuneesta bilebänditouhusta voinen edelleen - harvakseltaan - nauttia, mutta aktiivisempi seurailu vaatisi jotain uutta erikoisempaa, mitä en enää jaksa bändiltä odottaa. Vuodet ovat opettaneet minut valitsemaan taisteluni. Tämä sankaritar ei enää lähde yksin sotaan, kannustamaan saati painostamaan ketään tekemään uutta musiikin parissa, jos oma palo siihen puuttuu. Suuntaan musiikkihulluuteni ja fanitukeni sinne, mistä saan palkaksi isompaa iloa. Jo seuraava päivä tarjosi sitä runsain määrin, mutta se ansaitsee oman kirjoituksensa.
 |
| Sallad feat. Petra @ Mummotunneli 21.9.2018 |
Päätin edetä hetken tunteella, eli suuntasin Mummotunneliin testaamaan ehtisikö Petran keikka tempaista mukaansa ennen Rymy-Eetun showtimea. Bilebändi Sallad aloitti puoli kymmeneltä, kuten oli ilmoitettu, Petra liittyi joukkoon pari biisiä myöhemmin, eikä sen energian ääreltä voinut karata. Äänentoisto hukkasi laulun voimaa, mutta Petra kompensoi esiintymisellään. Vajaaseen settiin mahtui muutama oma ja muutama TikTakin biisi. Kiitos kaikesta toimi upeasti, Satuprinsessaa tunnelmoitiin yhteislaululla ja Sankaritar tempaisi täysillä mukaansa: "mä näen tyhjän taistelukentän, oon ihan yksin sodassa siellä" on ehkä timanttisimpia kertosäkeitä, joita en itse ole aktiivisesti kuunnellut. Se vaan tulee jostain ja vie mennessään.
 |
| Brand New Classics (Juhana Jansson & Tuomas Laivaara) @ Rymy-Eetu 21.9.2018 |
Ilta oli hyvää vauhtia menossa siihen suuntaan, ettei vastaavia tarvitsisi enää kokea. Jo ovella minulle mainostettiin, että bändillä olisi yksi uusi biisi, mihin suhtauduin melkoisella sarkasmilla: eihän puolessa vuodessa olisi toki yhtään enempää ehtinyt opetellakaan. Mutta kyseinen Baby I Love Your Way, Markuksen samettisella äänellä, käänsikin mielentilani vastaanottavaisemmiksi, ja tutun mainio Autiosaari heti perään vahvisti kurssia. Olinkin yllättäen mukana, en menneiden hullujen vuosien hurmiossa, mutta viihtyen.
 |
| Brand New Classics (Heikki Wikström, Markus Hämäläinen, Vili Itäpelto) @ Rymy-Eetu 21.9.2018 |
Valtavaa intoa kokea Rymyä pian uudestaan ei jäänyt. BNC:n vakiintuneesta bilebänditouhusta voinen edelleen - harvakseltaan - nauttia, mutta aktiivisempi seurailu vaatisi jotain uutta erikoisempaa, mitä en enää jaksa bändiltä odottaa. Vuodet ovat opettaneet minut valitsemaan taisteluni. Tämä sankaritar ei enää lähde yksin sotaan, kannustamaan saati painostamaan ketään tekemään uutta musiikin parissa, jos oma palo siihen puuttuu. Suuntaan musiikkihulluuteni ja fanitukeni sinne, mistä saan palkaksi isompaa iloa. Jo seuraava päivä tarjosi sitä runsain määrin, mutta se ansaitsee oman kirjoituksensa.
Kommentit
Lähetä kommentti