Toukokuu starttasi samalla kaavalla kuin edellisvuonnakin. Nyt tosin tiesin sen käänteet ennakkoon enkä singahdellut yllätyksestä toiseen. Pääkohde oli Mikan ja Anssin iltapäiväkeikka Hyvinkäällä, mutta nyt osasin itse siirtyä Riihimäen työväen vappujuhlan muutaman biisin esityksestä viereiselle aukiolle lasten vapputapahtumaan. Viimeksi marssin juuri lisäkeikasta kuulleena duon perässä, ja virallisempi osuuskin oli ilmaantunut junareitilleni vasta kun olin sen kiinnittänyt.
 |
| Mika Ikonen Riihimäen työväen vappujuhlassa ja Lasten Vappu -tapahtumassa 1.5.2024 |
Mikan heittäytyminen tekee lastenlauluistakin viihdyttävää seurattavaa, mutta tunnelma tiivistyi toki kaikin tavoin kun siirryttiin tupaten täyteen Medicin Maniin. Nautin joka hetkestä, mutta iloon sekoittui haikeutta siitä, ettei kaipaamani ystävä päässytkään paikalle. Harhauduin myös - onneksi enemmän jälkikäteen - pohtimaan sitä, miksi perinteinen vappu-show vetää baarin niin täyteen, että osa jää ulkopuolelle, mutta minä olen silti ainut hullu joka kerää matkalle osuvat erikoisemmat esiintymiset. Kai se kertoo enemmän minusta ja intensiteetistä, jolla suosikkejani seurailen, kuin heidän suosiosta, mutta silti. Millä yleisön valtaisan innostuksen joistakin keikoista saisi kohdistumaan myös Mikan omaan musiikkiin sitten jos ja kun hän taas sitä julkaisee?
 |
| Mika ja Anssi (Anssi Häkkinen ja Mika Ikonen) @ Medicin Man Hyvinkää 1.5.2024 |
Seuraavana sunnuntaina odotti lähtö Wieniin työn merkeissä. Olin matkaa suunnitellessani ottanut huomioon sen, että lauantai-iltana olisi vielä keikka, ja niin olikin, muttei se, mitä en millään olisi voinut missata. Syyskuusta asti intoilemani, oman keikkatoiveeni inspiroima Ilpon keikka niinkin lähellä kuin Taavetissa oli peruuntunut, ja kuvittelin valmistautuvani matkaan rauhassa kotona. Oli vaan turhankin rauhallista, kun mieheni oli lähtenyt aiemmin omalle työreissulleen, joten keikkahoukutukset voittivat. Jo perjantaina Suomi-Pops, Tops & Flops veivasi tuttua cover-settiään Lappeenrannan BarQ:ssa, johon on meiltä vain pari kilometriä. En ollut tullut käyneeksi lähiöräkäläksi mieltämässäni paikassa opiskeluvuosieni jälkeen, jolloin se toimi legendaarisena Raittisena. Yllätyin positiivisesti ja viihdyin, mutten ihan loppuun asti. Halusin vältellä väsymystä ennen reissuani - ja pientä lauantaiturneeta, jolle lähtemistä en enää vaivautunut vastustelemaan.
 |
| Suomi-Pops Tops & Flops (Jari Hakuli, Juhan Goodman, Tuomas Turunen) @ BarQ Lappeenranta 3.5.2024 |
Tapasin ensin ystäväni hyvän ruokailun merkeissä Kouvolassa, ja sitten siirryimme Kuusankoskitalon rantapuiston huikaiseviin maisemiin aurinkoisen lämpimänä kevätpäivänä. Ihastuttavat Lili & Luna esiintyivät bändinsä kanssa nuorisolle suunnatussa tapahtumassa, joka juhlisti 15-vuotiasta kaupunkia (olin ihmetellyt mainoksia ja ymmärtänyt vasta viiveellä, että juhlittiin kuntaliitoksista syntynyttä "suur-Kouvolaa").
 |
| Lili & Luna @ Nuorten Talent / Kouvola 15 vuotta @ Kuusankoskitalo 4.5.2024 |
Kummastelimme lava-asetelmaa, joka oli ikäänkuin väärin päin - Kuusankoskitalon porrastettu terassi, missä olisi ollut mukava seurata keikkaa, jäi lavan taakse - mutta huokailin silti kaiken kauneudelle: poutapilville, jotka heijastuivat lavarakennuksen lasipinnoista ja ympärillä vihertävälle keväälle. Miten kiitollinen olinkaan, että tuli sittenkin lähdettyä! Raikkaan kaunis duo, heidän lumoava laulunsa ja valloittavat kappaleet loivat tunnelman, jossa Onni oli käsinkosketeltavan läsnä. Seuraavalla viikolla julkaistu Sul ei ole hätää ei sentään soinut - ennakkoesitys olisi ehkä ollut jo liian ihanaa.
Jatkoin Kotkaan viettämään pari tuntia isäni luona. Kun päiväkeikka oli jo heittänyt minut sille suunnalle, en raaskinut ohittaa Gustoa eli Markus Hämäläisen uudempaa bändiä. Markusta seurailin ensin X factor -voittajaveljensä Eliaksen rinnalla ja sitten Brand New Classicsin solistina yhdeksän vuoden ajan, yli sadan keikan verran. BNC:ssä laulaa muuten nykyään Mirkka Paajanen, joka juuri voitti tekstillään tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailun. Sitä kokoonpanoa en ole vielä kokenut, mutta Guston muutaman kerran, ja tämän Räyhäpubin keikan nyt pienellä viiveellä. Pääsiäisenä kävin jo oven takana kun osuin kirjaimellisesti kulmille, mutta kuten oletinkin, baari ei ollut ehtinyt valmistua suunniteltuun avajaiskeikkaan mennessä (keikkatiedotuksen tärkeydestä aina vaan saarnaavana minua surettaa nähdä tuo bändin keikkakalenterissa edelleen, kun toteutuneita ja tuleviakin puuttuu).
 |
| Gusto (Juhana Jansson ja Markus Hämäläinen, oikealla Iida Häkli) @ Räyhäpub Kotka 4.5.2024 |
Räyhäpub on siis lapsuusmaisemiini linkittyvä entinen seurakuntakeskus, jonka baariksi muuttamista on naapurustossa vastustettu. Paikka on kuitenkin hienompi kuin sen nimi antaa ymmärtää - lavatekniikkaan ja hyviin esiintyjiin satsaamalla siitä voisi luoda vaikka "Kotkan Tavastian". Uuden baarin toimintaa haastava rajoitettu anniskeluoikeus toimi minulle sikäli hyvin, ettei keikka ollut liian myöhäinen aamulähtöäni edeltävään iltaan. Bändiäkin kuuntelin ilolla, erityisesti harvoja hieman uudempia bravuureja, kuten Blinding Lights (live-pätkä) ja Villieläin (live-pätkä). Markuksen ääni hivelee edelleen korviani, vaikka järisyttävä lumous, mikä vei menneinä vuosina ties mihin sitä kuuntelemaan, onkin haihtunut. Kosketinsoittaja Iida Häkli piristi myös settiä omilla lauluvuoroillaan, joiden aikana Markus hiippaili lavan takaa viereeni. Ei siinä paljoa puhuttu mutta moikattiin sentään, mikä tuntui hyvältä kaiken tavallaan yhdessä koetun jälkeen. En ehkä jaksa "samoja vanhoja" biisejä käydä enää niin usein kuuntelemassa - eikä tilaisuuksia tunnu liikaa olevankaan - mutten myöskään kokonaan hukata niin tärkeää tyyppiä elämästäni.
 |
| Teeriklubi 16.5.2024: Ilpo Kaikkonen, Esa Parikka ja tuttu tuuraava basisti Pekka Rajamäki |
Visiitti Wieniin vahvisti huhtikuun Italian jättämää tunnetta, että vaikka matkailu ulkomaillekin on välillä mielekästä, eniten saan iloa keikoista ja keikkamatkoista. Seuraava kohdistui taas Lahteen kevään viimeiselle Teeriklubille. Rakastin Ilpon ja bändin omaa settiä kuten aina, mutta nyt tuli vastaan ensimmäinen vieras, joka ei valloittanut edes tämän parhaan bändin säestämänä. Muu yleisö oli mehuissaan Veeti Kalliosta, mutta minut hän jätti kylmäksi. Selitettävissä oleva syy oli pelkistä englanninkielisistä lainoista koostunut ohjelmisto - en tiedä olisiko asenteeni kääntynyt jos encore Juokse sinä humma olisi soinut aiemmin. En vaan enää jaksa "kaikkien" veivaamia covereita enkä varsinkaan kaipaa ainuttakaan yritelmää Unchain my heart-biisistä - Elias "Markuksen veli" Hämäläinen veti sen aikoinaan niin ylivoimaisesti omiin nimiinsä. Selittämättömämpi syy oli Veetin läsnäolo lavalla, joka minulle näyttäytyi enemmän ironisena kuin aitona. Itseironiaa arvostan suuresti, mutta tämä tuntui joltain muulta - tuskin oli, mutta tuntui. Tai sitten olin vaan itse hankalalla tuulella - ainakin haikeana klubin tulevasta kesätauosta.
Joskus harvoin pitää korjailla sanomisiani jälkikäteen, ja ylläoleva jäi vaivaamaan negatiivisuudellaan. Pakko siis täydentää, että viihdyin toki Veetinkin setin aikana. Olihan siinä tutut ihanat muusikot ympärillä ja klubin aina hieno tunnelma. Jaksoin kuunnella ja nauttia, mutten innostua. Ero aiempiin - varsinkin edelliseen poikkeuksellisen mahtavaan Brädin - oli, että keskittymiseni pysyi Ilpossa ja bändissä, siinä missä he yleensä saavat tähtivieraansa loistamaan (varmasti saivat nytkin, mutta eivät minulle). Se, että klubin vierailevan artistin aikana tunnelma tapaa kohota myös minulle, vaikka klubi-isäntä itse on musiikkimaailmani rakkain ja tärkein, on osa Teeriklubin taikaa.
 |
| Teeriklubi feat. Veeti Kallio @ Teerenpeli Lahti 16.5.2024 |
Kotiuduin Lahdesta perjantaina suoraan töihin, ja lauantaina kutsui Helsinki. Wiipurilaisen osakunnan kuoro, jossa tyttäremme on mukana, esiintyi Kruunuvuorenrannan tilataideteokseksi muokatussa öljysäiliössä, joka sattuu olemaan aivan tyttären nykyisen kodin vieressä. Paikka oli huikaisevan hieno ja konsertti elämys, mutta loppujen lopuksi parasta oli tyttären ja hänen puolisonsa kanssa vietetty aika konsertin jälkeen.
 |
| Wiipurilaisen Osakunnan Laulajat: Veden väreissä @ Öljysäiliö 468 Helsinki 18.5.2024 |
Seuraavan viikonlopun keikkahoukutukset poikkeuksellisesti väistin. En tiedä olisinko luovinut pienen työesteen yli Hyvinkäälle Mika Ikosen ja Käsityöläisten toriterassikeikalle jos olisin tajunnut, että koko kesä uhkaa jäädä ilman heidän kohtaamista. Lähitanssilavan Hurma houkutteli myös, mutta tanssi-innottoman miehen kanssa oli parempi viettää hääpäivää muissa merkeissä. Hurman olen viimeksi kokenut suuruusluokkaa 10 vuotta sitten ja siitä asti miettinyt, että pitäisi nähdä uudestaan. Some-havaintojen perusteella meininki vaikuttaa mahtavalta, ja nythän heidän riveistä poistuu juuri valittu tangokuningas - missasin siis viime hetken tilaisuuden kokea bändin nykykokoonpanossaan.
 |
| Vilma Alina @ Sellosali 31.5.2024 |
Vilma Alina kuuluu artisteihin, jotka ihastuttavat kaikista tärkeimpien "omien" tyyppien ohessa. Uutta albumia kuuntelin keväällä paljon ja ilolla. Vika sivun (live) julistin kauneimmaksi kappaleeksi pitkään aikaan - tosin koskettavinta siinä on Anna Puun äitinäkökulmasta kirjoittama säkeistö, joka ensikuulemalla puristi kyyneleet poskilleni. Olin saattanut hieman haaveilla Anna Puun yllätysvisiitistä kiertueen viimeiseen konserttiin, mutta oli ihana kuulla koko laulu Vilma Alinalta itseltään pianosäestyksellä. Koko konsertti oli valtavan hieno ja selvästi myös artistille merkityksellinen.
 |
| Vilma Alina: Polut kasvaa umpeen @ Sellosali 31.5.2024 |
 |
| Friidu-yrittäjät Francesca ja Annika jäätelökesän avajaisissa 5.6.2024 |
Palaan Sellosaliretkeeni vielä sen verran, että olin sen aikana valmistellut päässäni tyhmän "joko meteli on loppunut, että tänne voi tulla?" -vitsin. En kuitenkaan jaksanut käyttää sitä, vaan suuntasin juna-asemalla odotelleen pyöräni suoraan kohti kotia. Parin korttelin päässä oletettavasti juuri lopetelleet Suomi-pops, tops & flopsit saivat odottaa seuraavaan päivään. Pikku Pete -pubin iltapäiväkaljatanssit olivat tutun viihdyttävät, mutta iltamyöhäiselle kolmannelle keikalle en jaksanut - joku raja minunkin keikkahulluudella.
 |
| Suomi-Pops Tops & Flops: iltapäiväkaljatanssit @ Pikku Pete Lappeenranta 1.6.2024 |
Kun tässä nyt jo lipsahdin kesäkuun puolelle, poimin jatkoksi pari paikallisosumaa. Yleisesti kai aika suurta suosiota nauttiva MILjazz-tapahtuma ei minua olisi muuten niin houkutellut, mutta olin utelias kuulemaan Iltaa - ja valmiiksi kaupungilla konsertin aikana. Olin positiivisesti yllättynyt, kun konsertissa soi Iltan omaa tuotantoa eikä tavanomaista soittokuntamateriaalia. Kelle mä soitan oli kuitenkin ainut kappale mitä osasin odottaa, eikä mikään muu inspiroinut kuuntelemaan artistia lisää konsertin jälkeen (vaikka olisi, olisin unohtanut sen muun myöhemmin kerrattavan keikkavouhotuksen tieltä).
 |
| Ilta & Rakuunasoittokunta @ MILjazz Lappeenranta 13.6.2024 |
Juhannuksena ei ollut jossain vaiheessa lähes perinteeksi muodostunutta Ilpoa Puumalassa eikä aidosti pitkän perinteen Arja Korisevaa lähitanssilavalla, mutta kuulin ihastuttavaa Vahteraa Lappeenrannan satamatorilla. Meri Vahtera nousi suosikikseni The Voice of Finlandin vuoden 2016 kaudella ja on siitä asti ollut seurannassa. Olen kuunnellut julkaisuja, pitänytkin kuulemastani, mutten varsinaisesti ole jäänyt koukkuun (selkeä vertailukohta on vaikkapa Lili&Luna, joiden tuotantoon todellakin jäin). Keikka oli siinä mielessä ristiriitainen ilo, että olisin ennemmin jatkanut juhannusmökillä hyvässä seurassa, mutta kun olosuhteet vaativat kotiutumista, Vahteran settiin ehtiminen kompensoi kivasti. Nautin lauluista, erityisesti koskettavan samaistuttavasta Tulppaanit -kappaleesta, mutta harmittelin asetelmaa, missä yleisö jäi seisoskelemaan etäälle lavasta. Irtotuoleja oli tarjolla laatikoissa, mutta olin lähes ainut, joka Vahteran itsensä vinkkauksen perusteella sellaiseen tarttui. Ajattelin, että pari rivillistä tuoleja valmiina lavan edessä olisi edesauttanut yleisön asettumista esiintymisen äärelle ja intiimimmän tunnelman syntymistä, mutten sentään ryhtynyt tuoleja kantelemaan (ennen keikkaa olisin voinut, jos joku olisi järjestäjän puolesta moisiin talkoisiin ohjeistanut).
 |
| Vahtera @ Lappeenrannan satamatori 22.6.2024 |
Syy, miksi heitin näitä alkukesän keikkoja tähän "alta pois" oli se, että kesäkuun keikkailussa oli muuten aivan erityinen teema. Kaikkien aikojen Zero Nine -keikkakuu ansaitsee oman raporttinsa, joka toivottavasti kuitenkaan ei ole vielä lähimainkaan vika sivu siinä tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti