Big Brother

Kun kerran Big Brotherin alkaminen oli hieman kulmasta vaikuttimenani kun blogin perustin, pitää tilittää siitä ensivaikutelmat. En varsinaisesti ole mikään innokas BB-fani, kunhan nautin siitä kevytviihteenä. Olen hyvin tietoinen siitä, että sen satakunta tuntia elämästään per syksy voisi käyttää paljon fiksumminkin, esimerkiksi riittävämpiin yöuniin. Harkitsin jo välillä, että pitäisikö koota kaikki itsehillintäni ja skipata koko BB, mutta ympäristön tyrmäys - se, että työkaverit pitävät BB:tä ei pelkästään turhana vaan kauheana paskana - nosti pienen uhman päälle. Kylläpäs katselen, ja entistä innokkaammin!

Parin ensimmäisen jakson kohdalla huomioni kiinnittyi kahteen todella "syvälliseen" asiaan:

1. Marian ikä.

Sen lisäksi, että olen tottunut pyörimään ainoana naisena miesjoukossa ja ainoana bittiblondina nörttien seassa, olen myös jatkuvasti porukan vanhin (sen siitä saa kun palaa opiskelijapiireihin parin tenavan jälkeen). Olen ihan sujut asian kanssa - nuorten miesten seurassa nauraminen ei varmasti ainakaan nopeuta vanhenemista! Silti jotenkin kirpaisi, kun Maria, noin 34 v, kuvataan "vanhemmaksi naiseksi". Ja huolestuttavan aikuiselta hän näyttääkin. Sovitaanko, että tupakointi vanhentaa, tai sitten TV lisää viiden kilon lisäksi viisi vuotta?

2. Minnan paino.

En voinut sille mitään, mutta väkisin rupesin miettimään, että voiko niin rehevä ja rintava nainen todellakin olla normaalipainoinen (163/65 sanoo asukasesittely). Taashan tässä on kyse itseensä vertaamisesta. Omaan ylipainoon - selvään mutta sentään suht lievään - olen melkein yhtä tottunut kuin omaan ikäänkin, mutta silti välähti mieleen, että miten valtaisalta sitä näyttäisi TV:ssä, jos normaalipainoinen tuolla tavalla tursuaa bikineistään. Huokaisin helpotuksesta, kun BB:n keskustelufoorumilla "tiedettiin" (miten?) että Minnan kohdalla julkistettu painomerkintä on hieman... tuota... vanhentunut.

Painon valehteleminen alaspäin kuulostaa minusta lähes yhtä typerältä kuin kliseenomainen ikävuosien piilottelu. Jos pitää valehdella, niin eikö kannattaisi valehdella ylöspäin? Jos jostain syystä pitäisi  - luojan kiitos ei tarvitse! - painonsa julkistaa, niin olisin mielummin jotenkuten hyväkuntoinen ja kiinteä 85-kiloinen kuin pelkkää läskihöttöä kantava 65-kiloinen. Ihan samalla tavalla kuin antaisin ihmisten ennemmin uskoa, että olen suhteellisen hyvin säilynyt, nuorekas nelikymppinen kuin rupsahtanut kolmekymppinen.

TV-tapauksessa painon valehtelu alaspäin - jos nyt Minna on niin tehnyt - on minusta jossain määrin vaarallistakin. Jos minä, aikuinen ihminen,  melkein huolestun "65-kiloisen" pyöreydestä, niin mitä tapahtuu nuorille, normaalivartaloisille tytöille, jotka katselevat samaa ohjelmaa?

**

Detaljien jälkeen ehtii miettiä koko ohjelmaa ja sen henkilöitä. Tuotantoryhmällä on selvästi ollut joitain tähtihetkiä - sääntökirjan lukemisrangaistus oli ihan loistava! Suurempia suosikkeja ei vielä ole ilmaantunut... tai ehkä on. JOS tuo Niko ei näyttele Will & Grace-sarjan Jackia, vaan on aito oma itsensä, niin valinta on helppo. Uskomattoman viihdyttävä tapaus - niin riemastuttava homostereotypia, että luulis, että homotkin osais nauraa sille. "Onks hiivassa sokeria?", "ei saa edes MEHUA!!"...Voiko tuollaista tyyppiä olla olemassakaan? Jos ei, niin nautitaan nyt huippunäyttelijän roolista niin pitkään kun se jaksaa pitää sitä yllä.