- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Tässä suorastaan kädet tärisee kun uskaltauduin kokeilemaan pientä sääntöjen ja ohjeiden kiertoyritystä: huolellisen kohteliaaksi muotoillulla tekstarilla (kun soittaminen olisi ollut vielä pelottavampaa) kyselin lapselle pianotuntiaikaa.
Virallisesti soitotuntiaikaa pitäisi jonottaa huomenna musiikkiopistolla: monta sataa soittajaa plus toinen mokoma vanhempia ja pieniä sisaruksia ryysäilemässä opiston kapeilla käytävillä. Idea tuossa kai olisi se, että opettaja voisi neuvotella oppilaiden kanssa kenelle on kuinka tärkeää saada joku tietty aika. Mutta kun kaikki oppilaat eivät mahdu opettajan pieneen huoneeseen, kyynärpäätaktiikka ja väliinhuutelu olisivat ainoat tavat saada toiveita eteenpäin, ettei joku "jos nyt vaikka tuon ajan ottaisi vaikka melkein mikä tahansa kävis"-tyyppi veisi sitä meille ainoaa oikeaa aikaa. Viime vuonna kävi juuri niin, mutta opettaja lupasi kysäistä voisiko kyseinen oppilas vaihtaa aikaa - mikä sitten onnistuikin. Mutta olipa palkitsevaa poistua kaaosmaisesta aikavarausjonotuksesta ilman aikavarausta! Katsotaan saisiko saman lopputuloksen jonottamatta: siis joko sen ainoan sopivan ajan tai sitten minkä tahansa jämäajan, jos joku rehellinen jonottaja tahtoo juuri sen saman.
Pointti tietyn ajan varaamisessa on se, että tytöllä on myös teoriatunti - mikä todennäköisesti jäisi käymättä, jos se ei onnistu pianotunnin kanssa samalla reissulla. Ainakaan aiemmin samalla teoriatunnilla ei ollut saman opettajan oppilaita, joten en (ehkä, toivottavasti?) ole juonimassa ainakaan samasta syystä samaa aikaa toivovia vastaan. Ja todennäköisesti juonin turhaan, kun ei tämän naputtelun aikana ole vastaustekstaria kuulunut (sarjassamme tilanteita, missä kuka tahansa järkevä ihminen olisi soittanut...). Itse asiassa yritin viime vuonna samaa, sähköpostilla (virtuaalikyynärpäätä on paljon helpompi käyttää kuin oikeaa ;). En tullut koskaan kysyneeksi jättikö opettaja tarkoituksella vastaamatta, mikä teki tämänkertaisen juonimisyrityksen vielä kertaluokkaa vaikeammaksi rehelliselle sääntöjä noudattavalle, etuilemista parhaansa mukaan välttävälle, vaatimattomalle suomalaiselle...
Jälkikommentti: Jes! "Otan toiveen huomioon". Jonotushärdelli väistetty :)
Virallisesti soitotuntiaikaa pitäisi jonottaa huomenna musiikkiopistolla: monta sataa soittajaa plus toinen mokoma vanhempia ja pieniä sisaruksia ryysäilemässä opiston kapeilla käytävillä. Idea tuossa kai olisi se, että opettaja voisi neuvotella oppilaiden kanssa kenelle on kuinka tärkeää saada joku tietty aika. Mutta kun kaikki oppilaat eivät mahdu opettajan pieneen huoneeseen, kyynärpäätaktiikka ja väliinhuutelu olisivat ainoat tavat saada toiveita eteenpäin, ettei joku "jos nyt vaikka tuon ajan ottaisi vaikka melkein mikä tahansa kävis"-tyyppi veisi sitä meille ainoaa oikeaa aikaa. Viime vuonna kävi juuri niin, mutta opettaja lupasi kysäistä voisiko kyseinen oppilas vaihtaa aikaa - mikä sitten onnistuikin. Mutta olipa palkitsevaa poistua kaaosmaisesta aikavarausjonotuksesta ilman aikavarausta! Katsotaan saisiko saman lopputuloksen jonottamatta: siis joko sen ainoan sopivan ajan tai sitten minkä tahansa jämäajan, jos joku rehellinen jonottaja tahtoo juuri sen saman.
Pointti tietyn ajan varaamisessa on se, että tytöllä on myös teoriatunti - mikä todennäköisesti jäisi käymättä, jos se ei onnistu pianotunnin kanssa samalla reissulla. Ainakaan aiemmin samalla teoriatunnilla ei ollut saman opettajan oppilaita, joten en (ehkä, toivottavasti?) ole juonimassa ainakaan samasta syystä samaa aikaa toivovia vastaan. Ja todennäköisesti juonin turhaan, kun ei tämän naputtelun aikana ole vastaustekstaria kuulunut (sarjassamme tilanteita, missä kuka tahansa järkevä ihminen olisi soittanut...). Itse asiassa yritin viime vuonna samaa, sähköpostilla (virtuaalikyynärpäätä on paljon helpompi käyttää kuin oikeaa ;). En tullut koskaan kysyneeksi jättikö opettaja tarkoituksella vastaamatta, mikä teki tämänkertaisen juonimisyrityksen vielä kertaluokkaa vaikeammaksi rehelliselle sääntöjä noudattavalle, etuilemista parhaansa mukaan välttävälle, vaatimattomalle suomalaiselle...
Jälkikommentti: Jes! "Otan toiveen huomioon". Jonotushärdelli väistetty :)
Kommentit
Lähetä kommentti