Karkasiko blogi-mopo?

Pari kaveria erehtyi mainitsemaan (valehtelemaan?), että tykkää lukea mun blogi-tyylisiä Facebook-muistiinpanoja, ja yhtäkkiä olen oikeaa blogia perustamassa. Hieman liiottelua ottaen huomioon kirjoitusten ja ajatusten tason, mutta kun kirjoittelu on osoittautunut hauskaksi tavaksi käsitellä sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Kun oikein ottaa päähän tai kun on tosi tylsistyneenä jossain - vaikka surkealla ryhmäliikuntatunnilla - voi viihdyttää itseään muotoilemalla aiheesta blogimerkintää päässään. Toisaalta myös elämän riemuja pitäisi hehkuttaa talteen, jotta niitä olisi helpompi muistella kun elämä muka taas potkii päähän. Oikea blogi siis tasapuolisuuden vuoksi, etteivät vain FB-kaverini joutuisi kärsimään näistä jutuista (joutuvat kyllä kärsimään edelleen, jos saan selvitettyä miten blogi importoidaan FB-nootiksi).

Hetkessä syntyi oivallus siitä, mikä voisi olla blogin kantava teema: purkauskanava kaikille niille jutuille, mitä ei tule puitua työpaikan kahvipöydässä. Olen viihtynyt loistavasti miesvaltaisessa työporukassani - nauttinut aidosti mitä hölmöimmistä jutuista. Valitettavasti rakkaat nörttikollegani puhuvat välillä viisaitakin, ja silloin viihdyn vähän huonommin. Periaatteessa minunkin pitäisi olla tietoteknisesti suuntautunut, mutta en nyt vaan elä ja hengitä linux-ylläpitoloitsuja. Blondinörtiksi kutsun itseäni joskus, mutta kun en usko ääkkösiin nettiosoitteissa, blogin tunnukseksi tuli bittiblondi eikä tupakkahempukka (poltan vain takkaa ja saunan uunia, joskus harvoin kynttilöitä). Bitti on pienin yksikkö, josta kaikki digitaalinen tieto koostuu, ja lähes päivittäin tuntuu siltä, että tietotekniikkatietoni mahtuvat muutaman bitin kokoelmaan verrattuna kavereiden teratavuihin (tera on giga muutamalla extranollalla... en muista monellako, vaikka pitäisi).

Nörttien maailmaan tuntuu kuuluvan tietokoneiden lisäksi paljon muutakin, mistä olen ulkona. Luen mielummin naistenlehtiä kuin sci-fiä, ja intoilen ihan eri TV-sarjoista kuin nuoremmat mieskollegat. Veikkaan, että jos tämä blogi joskus saa jatkoa, se tulee käsittelemään Idolsia aika paljon mutta Lostia ei niinkään (vaikka ihan hyvä sarja sekin on - suurin piirtein ainut risteyskohta nörttien ja minun TV-lukujärjestyksessä).

Hömppäkulttuuri tulee varmasti olemaan tärkessä osassa. En ollut kovin teini teininä, mutta nyt kun ikä on jo kuusibittinen luku (32 plus muutama) kehityn vauhdilla teinimpään suuntaan - juuri ajoissa, ennenkuin kahdesta lapsestani vanhin ehtii ensimmäiseen teini-ikäänsä. Idolsia seurataan yhdessä, mutta Big Brotherilla nollaan aivojani ihan yksin (mieskin on sci-fi-nörtti eikä innostu BB:stä - vaikka törmäsi jo nettiuutisiin naku-uinneista). Joten eikun telkun eteen uutta kautta korkkaamaan!