Onnekkaimmat

Maaliskuu starttasi "päiväni murmelina" -meiningillä, eli kahdella samanlaisella autoilulla Mikkeliin. Ensin koin Ellinooran ja viikkoa myöhemmin Vesterisen yhtyeineen konserttisali Mikaelin mieluisilta eturivipaikoilta. Ellinooran 30-vuotissyntymäpäivää juhlistaneen kiertueen ilta oli sykähdyttävämpi kuin osasin sillä hetkellä odottaa - onhan Ellinoora-fanitukseni loiventunut siitä mitä se oli ensimmäisen, Leijonakuninkaalla säväyttäneen  albumin aikaan. Kiertueen erikoisuutena olivat vakioidun settilistan lomaan ujutetut konserttikohtaiset yleisötoivebiisit, ja onnellisena yllätyksenä Mikkelissä soi Minä elän, jota itsekin olin toivonut. Harrasta nauttimistani häiritsi vain levoton pyörimiseni penkissä, kun Ellinoora lauloi sen takaparvelta.

Ellinoora (ja Samuli Sirviö) @ Mikaeli Mikkeli 1.3.2024

Vesteris-intoiluani tasoittaa tällä hetkellä se, että lempi-ihmiseni yhtyeessä on äitiyslomalla. Toisaalta voin keskittyä täysipainoisemmin Teron karismaattiseen läsnäoloon kun Heini Ikonen ei säkenöi vastustamattomasti vierellä. Heiniä tuuraava kotkalainen Stella ja - koitahan lukijana pysyä mukana - Jepan korvannutta Hannaa tuurannut Jepan sisko Jonnu, joka sattui laulamaan Jepan paikalla myös ensimmäisellä Vesteris-keikallani, ovat huikeita laulajia, mutta Heiniin verrattuna ainakin minulle, Heinistä ensikohtaamisella hurmaantuneelle, jokseenkin huomaamattomia. Koko kokoonpanon show oli toki taas aivan käsittämätöntä hyvänmielen ilotulitusta.

Vesterinen yhtyeineen (vasemmalla Stella Löflund) @ Mikaeli Mikkeli 8.3.2024

Seuraavalle viikolle osui sitten se, mitä olen viimeiset vuodet pelännyt: sairastumisen takia väliin jäänyt keikkareissu. Erikoiseksi tilanteen teki se, että artisti itsekin oli sairaana. Olisin todellakin halunnut olla kokemassa ja kannustamassa kun houseband hoiti illan kunnialla, mutta jos joku Teeriklubi piti missata, kai tämä oli pienin paha. Vastaavia uhkaavia flunssia olin aiemmin onnistunut taistelemaan tieltäni, ja edellisiltana olin jo toiveikkaasti pakannut reppuni, kun tieto klubi-isäntä Ilpon jäämisestä sairastuvalle tavoitti. Mielen voimaan uskovana vähintään leikin ajatuksella, että annoin siinä kohtaa elimistölleni luvan luovuttaa. Valvottuani valtaosan yöstä köhien en mitenkään voinut valehdella itselleni olevani lähtökunnossa. Samalla jäi väliin mieluinen yhteistyöpalaveri Helsingissä ja Vilma Alinan levynjulkkarikeikka Tavastialla.

Ida Paul & Kalle Lindroth @ Nuijamies 16.3.2024

Olin useamman viikon puolikuntoinen, mutta sen verran laimein oirein, että uskaltauduin jo muutaman päivän päästä Nuijamieheen Ida Paulin ja Kalle Lindrothin "Kahdestaan"-konserttiin. Alun varovaisen harkinnan jälkeen olin päätynyt lipunostoon sillä hetkellä, kun kulttuuritilan somessa varoiteltiin lippujen olevan loppumassa. Ei minun ollut pakko päästä mutten selvästi myöskään halunnut menettää mahdollisuuttani osallistua konserttiin. Todella tunnelmallista ja kaunista duon musisointi kahdella kitaralla olikin, muttei aiheuttanut tarvetta kokea samaa pian uudestaan. Hyvä niin, kun duo ilmoitti pian sen jälkeen jäävänsä määräämättömän pitkälle tauolle. 

Missaamani Teeriklubi oli siirretty normaalista kuukauden kolmannesta torstaista edelliselle viikolle. Olin siis alunperin kuvitellut viettäväni Lahdessa kaksi iltaa peräkkäin, kun kuukauden kolmas keskiviikko oli löytynyt Käsityöläisten keikkalistalta jo aikoja sitten. Sen keikan koittaessa jaksoin jo matkustaakin. Mika Ikosen ja bändin meininki oli tutun hulvatonta, mutten muista riemuinneeni siitä ihan niin paljon kuin yleensä. Ehkä olen juuri siinä paikassa kokenut vielä huikeampia iltoja, ja ehkä ajatuksissani vilahteli vielä pettymys edellisviikosta. Mikahan löytyi Teeriklubin "esiasteelta" eli vastaavalta klubilta syksyllä 2015 ja nousi nopeasti musiikkimaailmani tärkeimpien joukkoon, mutta Ilpon asema "ykkösenä" on edelleen vaan vahvistunut. En ollut missannut Ilpon keikkaa, mutta "kalustoon kuuluvana" Ilpon bändin ja klubin, mistä sama paikka turhan konkreettisesti muistutti. 

Käsityöläiset (Anssi Häkkinen, Niko Berg, Mika Ikonen, Julius Jupiter, Tuomo Kovalainen)
@ Teerenpeli Lahti 21.3.2024

Seuraavaksi vuorossa oli Maija Vilkkumaan "Toinen Maija" -konsertti Lappeenrantasalissa, jonne päädyin melko tyypillisellä tavalla: huomaamalla kuukausia aiemmin, että eturivissä oli vielä juuri minun mentävä rako. Konsertin ensimmäisessä setissä oli paljon puhetta ja vähänlaisesti musiikkia, mutta kokonaisuus toimi kun Maija kuvaili konseptin selkeästi illan aluksi. Tarinoinnistakin saattoi nauttia rauhassa kun tiesi hittitykityksen Satumaa-tangoineen olevan vielä tulossa. Huikea konsertti paikkasi parin vuoden takaisen "traumani" Pato Klubilta, missä bändin äänentoisto oli ollut kivuliaan kovalla. Toisaalta se myös vahvisti ennakkoajatukseni, ettei minun tarvitse osallistua loppuvuoden VilkkuMaa-spektaakkeliin Nokia-areenalla. Siitä tulee taatusti mieletön, muttei riittävästi "minun juttu" motivoimaan matkaa Tampereelle.

Maija Vilkkumaa @ Lappeenranta-sali 22.3.2024

emma & matilda @ Nuijamies 23.3.2024

Seuraavana iltana myin Nuijamies-talkoolaisena lippuja emma & matilda -duon keikalle, ja kuuntelin myös keikan paria ensimmäistä biisiä lukuunottamatta. Tuotannosta tiesin ennakkoon vain Veronican TikTokissa väistämättä vastaan tulleena (seniori-somettajana piipahtelen siellä seuratakseni tyttären Friidu-kuulumisia). Herttaisen kaunista oli muukin tuotanto, vaikkei sen enempää jäänyt soimaan päähän tai soittimeen. 

Pääsiäisviikonloppu olisi tarjonnut keikkaa vaikka joka illalle, mutta halusin viettää aikaa perheenkin kanssa. Tutun Suomi-pops Tops & Flops -kokoonpanon kattavasta Etelä-Karjala-turneesta nautin vain pitkän perjantain Lamppu-illan. Lauantain Kotka-piipahdus oli ajoitettu erään muun keikan yhteyteen, mutta vierailu isäni luo oli hyvä toteuttaa keikan peruunnuttuakin. 

Suomi-pops Tops & Flops @
Lamppu Lappeenranta 29.3.2024

Aikuiset lapseni palasivat Kotkasta suoraan pääkaupunkiseudulle, ja perheajalta vapautuneelle sunnuntaille kiinnitin viime hetkellä Aki Tykin soolotuotantoa esittelevän keikan Nuijamiehessä (oli se harkinnassa ollut siitä asti kun siirtyi aiemmin buukatun Maija-konsertin alta viikolla eteenpäin). Tykin keikka osoittautui aivan mainioksi, vaikken ennakkoon ollut koko sooloalbumia kuunnellut kuin ehkä kerran. Sinkut Satulinna, Satumaa ja Junantuomat olivat tutuimpia, ja juuri ennen konserttia ehdin liikuttua Onnekkaimmista. Bändi oli taitava ja kulttuuritilan puitteet hienot, mutta ennenkaikkea sykähdytti tunne siitä, että oltiin ainutkertaisen äärellä. Aki palaisi pian "päivätyöhönsä" Happoradioon, ja vain me muutamat klubiyleisöt saimme nauttia hänen pitkäaikaisen unelman toteuttavista soolokeikoista. Kevään onnekkaimmat keikkahetkeni olivat kuitenkin vasta tulossa, ja palaan niihin myöhemmin. 

Aki Tykki & "Junantuomat -orkesteri" @ Kulttuuritila Nuijamies Lappeenranta 31.3.2024